Yle:n uutisoiman kyselyn mukaan puute osaavasta työvoimasta on estänyt isoa osaa kyselyyn osallistuneista yrittäjiä palkkaamasta työntekijöitä tänä tai viime vuonna. Kaikkiaan kyselyyn tuli hiukan yli 1 200 vastausta.

Jutun näkökulma oli selkeästi työtöntä lyttäävä ja julkaistujen faktojen valossa koitettiin saada työttömät näyttämään siltä, ettei työnteko vain kiinnosta. Kuten Saku Timonenkin blogissaan kirjoitti ansiokkaasti, yritykset ovat tietenkin jutussa nimettöminä, joten kukaan ei voi kysyä tarkemmin millaista palkkaa ja muita työehtoja ne ovat tarjonneet, kun kerran paikat eivät täyty.

Täyttymättömien työpaikkojen kärjessä komeilevat myyjät ja myyntiedustajat. Jos avaan esim. Hämeenlinnan kohdalta MOL:n sivut ja katson tämän päivän myyjän työn tarjontaa, saattaa valottua sekin miksi työtön ei suoraan sanoen uskalla lähteä edes hakemaan työtä.

Reilusta 80 avoinna olevasta myyntiä koskevasta työstä vain ihan muutamat ovat perinteistä tiskimyynti-työtä. Valtaosa ilmoituksista on melkoisen epäselviä, edes palkkausta ei mainita. Monessa oli maininta tyyliin ”Hyvästä myynnistä kilpailukykyinen palkka”. Osassa ilmoituksista oli ilmoitettu palkkauksen olevan pohjapalkka + provisio + bonus tai jokin muu näiden kombinaatio.

Läheskään kaikki näistä tarjotuista töistä eivät olleet kokoaikaisia tai täyspäiväisiä, 0-tuntisoppareita ilmeisemmin useissa tarjolla tai muuten vaan haettiin vain osa-aikaista myyjää.

Monet paikoista olivat myös yrittäjäpohjalta tehtävää kotimyyntiä, esimerkiksi alusvaatteiden tai naisten vaatteiden parissa. Haettiin siis yrittäjää ei palkattua työntekijää. Kuinka monella tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevalla työttömällä on oikeasti mahdollisuus alkaa vaikkapa vaate-esittelijänä kiertää ristiin rastiin maakuntaa, jos ei ole varaa edes aina ruokaan. Millä silloin hankit auton, jolla kuskaat edustamiasi tuotteita tai hurautat vaikkapa jonkun kotiin tekemään työtäsi.

Ennen kuin kukaan pääsee sanomaan, että Jokinen se vihaa työnantajia ja yrittäjiä, on syytä tarkentaa pari faktaa.

Olen ehdottomasti sen kannalla, että pieniä yrityksiä tulisi tukea entistä paremmin siinä kohtaa, kun he palkkaavat esimerkiksi ensimmäisen ulkopuolisen työntekijänsä. Täytyy voida löytää ratkaisuja joissa pienyrittäjä ei joudu vaikeuksiin, mutta joka takaa myös työntekijälle turvaa.

Ei, missään nimessä en ole esimerkiksi osa-aikaisen myyjän palkkaamista vastaan. Jos yrityksessä ei ole työtä tarjolla kuin vaikkapa 50%:lla työajalla ja joku henkilö puolestaan haluaa työllistyä vain 50%:sti tai hakee esimerkiksi kakkostyötä lisäansioksi niin hommahan on ihan match made in heaven. JOS se osa-aikaisuus on perusteltua ja reilusti sovittua. Ei niin, että tuu meille osa-aikaiseksi, mutta ei me kyllä luvata sulle välttämättä yhtään työtuntia kuukaudessa.

Jollekin voi toki sopia myös provikkatyö, jos on hommaan edellytykset ja osaaminen. Tiedän provikkatyöstä paljon oman tuttavapiirin tosi tarinoiden muodossa.

On ollut tyyppejä joille kannattavaa on tehdä provikalla, koska niin he saavat valjastaa koko osaamisensa hyödykseen ja keskivertoa paremmat lahjat tähän työhön tuottavat provikka-palkan muodossa enemmän rahaa kuin mitä takuupalkka toisi.

Mutta valitettavasti enemmän on tapauksia jossa henkilö ei olekaan saanut esim. myytyä niin paljon (arpoja, lehtiä, kattoremontteja, bändien keikkoja, terveystuotteita jne.) että rahaa tulisi omalle tilille edes välttämättömiä menoja kattamaan. Silti niistä vähistäkin myynneistä itse yritys hyötyy, työntekijän ollessa ilmaista työvoimaa heille.

Seuraavana listalla olivat ravintola-alan työntekijät. Ala jolla myös rehottaa 0-tunti sopimus kulttuuri ja vajaat työviikot, valitettavan usein. Palkkakaan ei ole niin huikea, että olisi varaa tehdä montaa kuukautta vajaita viikkotyötunteja.

Kuitenkin kun työntekijä allekirjoittaa työsopimuksen, vakituisen sellaisen, ei hän enää automaattisesti saa työttömyyskorvauksia vaikka palkka olisi kuinka onneton tahansa. Vaaditaan lippua, lappua ja plankettia ”työkkäriin”, työttömyyskassaan tai lopulta sossuun joilla todistaa tuliko sitä palkkarahaa vai ei.

Koneisto jauhaa omassa tahdissaan ja sen hampaissa työtön tai mitä erilaisimmilla ehdoilla ”työllistynyt” henkilö odottaa mistä saisi rahaa ruokaan, laskuihin, vuokraan, lääkkeisiin jne. Erilaiset selvitykset työkkärissä/kassoissa saattavat ottaa useita viikkoja ja silloin valmiiksi jo tiukassa tilanteessa olevan henkilön tilanne vaikeutuu ennestään. Siksi saattaa hyvinkin olla turvallisempaa olla lähtemättä töihin ollenkaan, etenkin jos palkan suuruuttakaan ei voi edes etukäteen arvioida mitenkään.

Jotta tällaiset tutkimukset ja lehtijutut olisivat jollakin tavalla luotettavia, olisi syytä avata enemmän niitä työnteon ehtoja joilla työtä on tarjottu. Tällöin jokainen voisi reilujen faktojen valossa arvioida onko se työtön laiska vai työn ehdot ja palkkaus työttömyyskorvausta heikommat. Jos halutaan ihminen töihin jopa työttömyyskorvausta heikommalla palkalla, saattaa hyvinkin olla, ettei se ole työttömälle kovinkaan kannattavaa. Ne laskut ja ruoka eivät hoidu jos rahaa ei ole, vaikka kuinka peräpää ruvella työskentelisi (lähes) ilmaiseksi.

Olisiko aika jo lakata leimaamasta työttömiä laiskoiksi, jopa näin valtakunnallisen median toimesta ja uutisoida niin että tavallisetkin ihmiset voivat tehdä päätelmiä luotettavasti.

Ylen juttu loppuu sanoihin: ”Vastaukset eivät tarkoita sitä, että puolet Suomen yrityksistä olisi törmännyt ilmiöön. Sen sijaan ne osoittavat, että työvoimapulasta kärsiviä yrityksiä löytyy kaikkialta maasta ja myös hyvin erilaisilta aloilta.” Niinpä, faktat kehiin kokonaisuudessaan niin ehkä avautuu syytkin miksi näin on.