Varhaiskasvatuksen puolella kuohuu. Lainlaatijat ovat asettaneet varhaiskasvatuksen henkilöstön erikoiseen tilanteeseen, jossa lakimuutoksen kohdat saavat aikaan eripuraa jopa henkilöstöryhmien välille.
Tänään järjestetään ulosmarssi varhaiskasvatuksen työpaikoilta Uudenmaan alueella klo 12–18. Mielenilmaus varhaiskasvatuslakia vastaan järjestetään Eduskuntatalon edessä klo 13–15.
Mitä siellä varhaiskasvatuksen kentällä tapahtuu? Kerrataanpa mitä varhaiskasvatuslain muutos tarkoittaa, ihan noin aikuisten oikeasti ja siellä pienten ihmisten arjessa.
Pienet kansalaiset menettävät aikuisen aikaa: Lastenhoitajan työ tapahtuu täysin siellä missä lapset ovat, siellä lapsi- ryhmässä. Opettajalla puolestaan on suunnitteluaikaa 13 % työajasta. Hän on ryhmästä pois jopa 5 tuntia viikossa. Kaksi lastentarhanopettajaa on siis yhteensä jo yli yhden työpäivän verran poissa välittömästä työstä lasten parista.
Lapsilta vähenee tai jopa puuttuu jatkossa perushoidon, hoivan ja huolenpidon ammattilainen:
Varhaiskasvatuksen hoivaosaamiseen sisältyy huolehtimista perustarpeista, esim. vaippa-alueen hygieniasta ja iho-oireista. Se on myös paljolti vierellä kulkemista ja yhdessä opettelua.
Terveydenhuollon osaaminen allergioiden ja pitkäaikaissairauksien turvallisen lääkehoito poistuu hoivapuolen koulutuksen saaneiden lastenhoitajien myötä: Terveydenhoidollinen osaaminen vähenee. Lastentarhanopettaja ei ole lain mukaan oikeutettu suorittamaan terveydenhoidollisia toimia.
PEG-ruokinta on ruokintaa joka suoritetaan vatsanpeitteiden läpi letkulla ja tietynlaisilla tähän tarkoitetuilla liuoksilla. Tätä ei opeteta opettajille heidän koulutuksessaan. Mitä jos lapsella on diabetes? Kuka huolehtii kokonaisvaltaisesta hoidosta jos saatavilla ei ole hoitoalan ammattilaista. Kuka mittaa verensokerit, pistää insuliinit, näkee harjaantuneella silmillään tietyistä oireista milloin kaikki ei ole kohdallaan ja ennen kaikkea osaa silloin toimia oikein. Valitettavan usein olen muissa yhteyksissä nähnyt sen kuinka maallikko on ollut jo etsimässä insuliinikynää diabeetikon laukusta kun tämä on huonossa kunnossa. Tajuamatta ollenkaan, että kyseessä on liian MATALAT sokerit jolloin lisäinsuliini jopa tappaa diabeetikon. Ei siis mikään läpihuutojuttu ollenkaan. Päiväkodeissa on myös esim epilepsiaa sairastavia, vaikeista allergioista kärsiviä ja esimerkiksi vammaisia lapsia myös. Lähihoitaja on ainoa terveydenhuollon ammattihenkilö varhaiskasvatuksessa. Lähihoitajapohjaisten lastenhoitajien myötä poistuu myös kuntouttavan työotteen osaaminen joka on hyvinkin tärkeää, esim liikuntavammaisten lasten kanssa.
Pienten lasten varhaiskasvatuspäivä on turvallisesti toistettuja rutiineja. Kiireettömässä ympäristössä se on myös sangen opettavaista: mietitään yhdessä mitä puen ja miten puen, miten syödään ja liikutaan, miten käyttäydytään muita kohtaan. Opettellaan leikkimään yhdessä, opitaan miten rauhoitutaan. Kolme vuotta vuorovaikutuksellista kohtaamista opiskellut lähihoitaja, lastenhoitaja, on pienten lasten arjen pedagogiikan osaaja.
Lähihoitajan koulutuksen myötä varhaiskasvatuksessa on ollut mukana myös mielenterveys-, vammais-, sekä sairaanhoidon perusosaamista. Tämän avulla on mahdollistunut myös erityistarpeisten lasten tasa-arvoisen mahdollisuus varhaiskasvatukseen. Miten jatkossa käy jos lastenhoitajat poistuvat?
Me emme, lastenhoitajat ja heidän puolustajansaan, haasta riitaa lastentarhanopettajia vastaan. On väärä käsitys, että emme kykenisi yhteistyöhön tai rakentavaan keskusteluun vaikka tällaistakin on somessa väläytelty. Myös tänään mahdollisesti ovensa sulkemaan joutuvilla päiväkodeilla on ollut reilusti aikaa järjestää sijaiset paikalle. Samoin niillä on ollut reilusti aikaa tiedottaa lasten vanhempia asiasta. Jos näin ei ole toimittu, ei syytä voi vierittää lastenhoitajille vaan ongelmat löytyvät esim päiväkotien johtamisesta. Kuulin tänään kuinka facebookissa on ollutsatunnaisia vanhempien ulostuloja siitä, että on kehotettu olemaan hakematta lapsia pois päiväkodista jotta mielenilmausta ja ulosmarssia voidaan sabotoida. Tietävätkö nämä vanhemmat sabotoivansa omien ja muiden lasten tulevaisuutta? Tietävätkö he toimillaan sanovansa kyllä uskomattoman korkeille kustannuksille joita lain muutos toisi. Ja jonka me veronmaksajat maksamme?
Me puhumme nimittäin monen tuhannen ihmisen tulevaisuuden työpaikasta ja puhumme samalla myös järjettömistä kustannuksista joilla muutos tulevaisuudessa yhteiskuntaa rapauttaisi. Lastenhoitajien korvaaminen lastentarhanopettajilla tuo selvästi lakiesityksessä laskettuja isommat kustannukset kunnille. Yhden lastentarhanopettajan palkkaaminen lastenhoitajan tilalle tuo työnantajakustannukset huomioiden lisää kustannuksia suunnilleen noin 6 600 euroa vuodessa. Tämän perusteella 9 000 uuden lastentarhanopettajan palkkaaminen lisää jo pelkkiä palkkakustannuksia lähes 60 milj. euroa vuodessa.
Suurien palkkakustannusten lisäksi on huomioitava myös opettajien suunnitteluaika, jonka he ovat totaalisesti poissa lapsiryhmästä. Lastentarhanopettajien työajasta 13 prosenttia käytetään toiminnan suunnitteluun. Tämä aika pitäisi korvata ottamalla suunnittelemassa olevalle opettajalle sijainen, jotta ryhmän mitoitus säilyy ja voidaan noudattaa suomen lakia. Kuten kerrottua jo yhden opettajan suunnitteluaika on viikossa viisi tuntia. Kahden opettajan suunnitteluun kuluu jo yli yhden työpäivän verran aikaa joka viikko poissa lapsiryhmästä. Tämä sijaisten palkkaaminen tuo lisää kustannuksia vuositasolla noin 52 milj. euroa.
Kuntien varhaiskasvatuksen kulut kasvaisivat pelkän henkilöstörakenteen muuttamisen takia on noin 112 milj. euroa vuodessa eli lähes 4 prosenttiyksikköä.
Nyt jo korkeakoulutettuja lastentarhanopettajia on vaikea saada, koska heitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi työmarkkinoilla. On myös arvioitu ettei heidän määränsä nouse tarpeeksi siinä ajassa kun näitä lastenhoitajien paikkoja muutettaisiin opettajien paikoiksi. Näin ollen siis myös esimerkiksi epäpätevien tai määräaikaisten sijaisten määrät lastentarhanopettajien pesteissä varhaiskasvatuksessa tulisivat lisääntymään. Onko se taas toivottavaa pienten ihmisten tulevaisuudelle? Jatkuvasti vaihtuva henkilökunta ja sitä myöden turvattomuus.
Jos hallituksella ja sitä myöden kunnilla on varaa kasvattaa varhaiskasvatuksen menoja miljoonilla, niin eikö suunnattaisi ne viisaammin. Eli pienennetään ryhmäkokoja jolloin lapsilla olisi enemmän aikuisen aikaa, syliä ja hoivaa. Ammattiryhmät eivät ole taistelemassa keskenään vaan kaikkia tarvitaan yhdessä. Lasten parhaaksi.