Katselen tässä samalla eilistä eduskunnan kyselytuntia, jossa käsiteltiin jälleen kerran sote-asioita. Ministeri Vehviläinen kertoi puheenvuorossaan, ettei rahoitusta sote-palveluista oltaisi leikkaamassa nykytasosta vaan kustannuksia hillitsemällä säästetään rahaa.
Olen toki samaa mieltä, että onhan sote-kenttä ja sen kulut otettava haltuun, jotta jatkossakin voimme puhua hyvinvointivaltiosta. On silti väärin, jopa valheellista, väittää ettei mistään tulla leikkaamaan vaan jostakin kulujen karsimisesta löytyy niitä mysteerisiä säästöjä. Hoidettavien, etenkin ikäihmisten määrä kasvaa, mutta heidän hoitajiensa määrä ei kasva (tämähän kävi selväksi valtionvarainministeriön taustamuistiosta sote-uudistuksen kustannusvaikutuksiin liittyen). Eikö siinä jo ole ensimmäinen ihan konkreettinen leikkaus?
Samaisessa muistiossa viitattiin myös siihen, että yksi lähihoitaja voi tehdä aamuvuorossa 20 ja iltavuorossa 40 virtuaalikäyntiä ja virtuaalikäynneillä voidaan saada fyysisten käyntien määrää pienentymään. Kuntouttavaan työotteeseen viitattiin myös samalla.
Kuntouttaminen ja ennaltaehkäisy mainittiin myös kyselytunnilla Vehviläisen puheenvuorossa, siihen viitattiin työkaluna joka säästää tulevaisuudessa kustannuksia. Mietin vaan miten Suomen hallitus ajattelee, että kuntoutusta toteutetaan jos esimerkiksi niitä hoitajia ei palkata lisää ja kotihoidossakin teknologialla korvataan fyysisiä käyntejä?
Teknologia itsessään on hyvä asia ja sillä voidaan toki säästää ihmishenkiä valvonnan myötä (esimerkiksi vaikkapa näköyhteys muistisairaan ovelle, jos ovihälytin yöllä aktivoituu ja on pelko siitä että hän lähtee sukkasillaan pakkaseen). Erilaisia arkea helpottavia ideoita on toki hyvä kehittää myös.
”Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 190 000 muistisairasta henkilöä ja on arvioitu, että muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain noin 14 500 henkilöä. Valtaosa sairastuneista on yli 80-vuotiaita, mutta myös työikäisistä (35—65-vuotiaista) yli 7000 henkilöllä on todettu etenevä muistisairaus. Pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista kolme neljästä sairastaa muistisairautta.” (https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys)
Uskallan väittää, että suurta osaa näistä muistisairaista ihmisistä, ei voida hoitaa eikä kuntouttaa digitaalisesti tai etänä. He tarvitsevat sen aivan konkreettisen omaishoitajan tai hoitoalan ammattilaisen auttamaan päivittäisissä toimissa.
Esimerkiksi Hämeenlinnassa päästäkseen edes kotihoidon asiakkaaksi, pitää olla avuntarve säännöllistä, lähes päivittäistä ja ihmiseen itseensä kohdistuvaa hoitoa ja hoivaa. Ei siis pelkästään vaikkapa siivous tai ruoanlaittoapua vaan pukeutumiseen, peseytymiseen, lääkehoitoon ja sen kaltaisiin aisoihin liittyvää avuntarvetta.
Jos et pysty siivoamaan tai tekemään ruokaa, mutta muuten vielä pärjäät, et pääse kotihoidon piiriin vaan aloitetaan esimerkiksi jonkinlainen ateriapalvelu ja kehotetaan ostamaan siivous yksityiseltä palveluntuottajalta, ihan omalla rahalla. Myöskään esimerkiksi pelkkiä kotona otettavia verinäytteitä varten ei saa vielä kotisairaanhoitajan palveluita vaan labraan on päästävä menemään itse tai saattajan kanssa.
Kun kotihoidon kriteerit ovat melkoisen tiukat varmasti kaikkialla suomessa, miten digitaalisesti korvattaisiin näitä käyntejä, joissa ihminen tarvitsee apua perustoimintoihin? Jos kotihoidon piiriin pääsemisen kriteerejä ei höllennetä jatkossa, mikä tarkoittaisi asiakasmäärien kasvua ja samalla kustannusten kasvua, en heti keksi millaisia asiakaskäyntejä voidaan hoitaa tablettitietokoneella tai puhelimitse sen enempää, kun voidaan hoitaa nytkään.
Tokihan se on hienoa jos aiotaan ottaa vähemmän fyysistä hoitoa tarvitsevia hoidettavia mukaan palveluiden piiriin ja palkataan heitä digitaalisesti hoitavia hoitajia nykyisen miehityksen lisäksi.
Vehviläiselle ja muille hallituksen poliitikoille haluaisin myös muistuttaa, että kuntouttaminen ja kuntouttava työote vie aikaa. Jos halutaan että ikäihminen esimerkiksi kävelee itse aamutoimille vessaan, yrittää itse kammata hiuksensa, pestä ohjattuna alapesut ja nostaa vaikkapa housut ylös WC-käynnin jälkeen, täytyy olla kunnolla aikaa näihin yrityksiin. Mikäli ajatelleen nykymenoa jossa kotihoidossa hoitajalla saattaa olla vuorossaan jopa yli 25 käyntiä, niin miten ajattelette kuntouttamisen onnistuvan? Kuinka paljon jää aikaa tehdä esimerkiksi kävelykykyä tukevia jumppaliikkeitä, paljonko ehditään harjoitella rappusissa kävelyä tai ulkoilua, jääkö se WC:hen rollaattorin ja saattajan kanssa kävelykin kiireen jalkoihin, kun joutuisammin homma käy pyörätuolilla ja hoitajan tekemänä. Kello kun käy ja seuraava asiakas jo odottaa.
Jos hallitus haluaa panostaa ennaltaehkäisyyn ja kuntouttamiseen jatkossa, on näihin toimenpiteisiin lisättävä rahaa. Jos ikäihmistä halutaan kuntouttaa, on palkattava sitä tekevään henkilökuntaa. Ei voida muutenkaan ajatella, että jatkossa yhä isompaa määrää ihmisiä hoidettaisiin nykyisillä hoitajaresursseilla. Ei kotihoidossa, ei laitoksissa, ei psykiatrisen hoidon puolella, päivystyksissä eikä sairaaloissa.