Jo vuosia hoitoalalla vellonut keskustelun aihe on ollut hoitajamitoitus ja kiistely siitä pitäisikö lakiin saada velvoittava kirjaus siitä, mitä mitoitus tulisi olla. Tampereelta kuuluu surullisia uutisia aiheesta, säästöjä lähdetään hakemaan supistamalla hoitajamitoitusta. Samalla väitetään, ettei se vaikuta ikäihmisille asti, mutta hoitajille voi näkyä esimerkiksi vähempinä sijaisten palkkauksina.
Aamulehden jutussa kerrotaan, miten Pormestari Lauri Lylyn (sd.) talousarvioehdotuksessa ensi vuodelle esitetään, että toteutunutta henkilöstömitoitusta alennetaan vanhainkotihoidossa 0,57:stä 0,56:een ja tehostetussa palveluasumisessa 0,58:sta 0,57:ään. Tällä säästetään 450 000 euroa. Valtakunnallisen laatusuosituksen mukainen toteutunut minimimitoitus on 0,50. Jutussa myös kerrotaan, että mitoituksen alentaminen tarkoittaa vuodessa noin kymmenen henkilötyövuotta nykyistä vähemmän. Jatkossa Tampereella esimerkiksi lyhytaikaisia poissaoloja sijaistetaan nykyistä vähemmän. Jos siis hoivakodissa vuoron neljästä hoitajasta sairastuu yksi niin jäljelle jäävät 3 tekevät neljän työt.
Hoitajana tämä tuntuu aivan totaalisen väärältä. Ja vaikka kuinka väitetään, ettei vähennys näy asiakkaille niin uskallan väittää toista. Lähdetään vaikka avaamaan sitä, mitä 0,56 miehitys tarkoittaa.
Jos hoidettavia hoivakodissa on 25 ja heitä hoitaa 4 hoitajaa aamuvuorossa, 4 iltavuorossa ja 2 yöllä (4 hoitajaa on vapaalla) saadaan lukemaksi juurikin tuo 0,56 mitoitus. Eli jokaisella hoitajalla on vähintään 6 hoidettavaa, ainakin yhdellä 7 päivä-vuoroissa.
Mikäli hoitaja haluaa hoitaa kaikki hoidettavansa niin, että näiden ei tarvitse syödä märässä vaipassa virtsat ja ulosteet allaan aamupalaa, jäisi aikaa yhden ihmisen hoitamiseen noin 7,5 minuuttia. Oletuksena että aamuvuoro alkaa klo 7, yökön raportti kestää 15minuuttia ja aamupalan aika alkaa noin klo 8. Toki tässä kohtaa todellisuudessa joudutaan sitten tekemään valintaa, jossa joku sitten syö ulosteet allaan tai niskanauhaa myöden omassa virtsassaan aamupalan, jos hoitaja ei ole päässyt häntä ennen aamupalaa hoitamaan. Toinen vaihtoehto on, että vanhus odottaa aamupalaa ja aamulääkkeitä vielä 10 aikaan aamullakin.
Voisin kysyä Lauri Lylyltä ja muilta vanhustenhoidosta ja hoitajamitoituksista leikkaamisesta innostuneilta, että kauanko heillä aamulla menee wc:ssä käyntiin, peseytymiseen, pukeutumiseen, hiusten laittoon ym. meille kaikille niin arkisiin toimiin? Mitenkäs homma sujuisi, jos aamutoimia joutuisi hoitamaan pyörätuolissa, tai niin heikossa kunnossa ettei vuoteen laidallekaan pääse itse istumaan?
Muistutan, että tehostettuun palveluasumiseen ja vanhainkotiin ei pääse ihminen jonka toimintakyky riittää kotona itsekseen asumiseen. Yleensä kriteerinä on vielä se, että kotona on ollut maksimaaliset kotihoidon avut (Hämeenlinnassa se esimerkiksi tarkoittaa käyntejä 4x päivällä ja 1x yöllä). Nämä pitkäaikaishoivaan asumaan muuttavat ihmiset ovat usein esimerkiksi niin muistisairaita, että ovat lähteneet yöllä sukkasillaan kotoa lumisateeseen harhailemaan tai sairaus on rampauttanut heidän muistiaan, sekä toimintakykyään niin paljon etteivät he enää edes virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta tunnista vaan kaikki tulee housuun. He eivät ehkä enää osaa tai pysty pukemaan edes paitaa päälle, nostamaan wc-käynnin jälkeen housuja itse ylös. Jos edes enää siihen wc-pytyllekään pääsevät nousemaan.
On huolestuttava suuntaus, että hoitajamitoitusta ja sen minimiä käytetään leikkaukset mahdollistavana aseena. Kun edes se alkuperäinen 0,57 mitoitus tai 0,58 mitoituskaan ei ole mikään hääppöinen.
Hoitajamitoituksesta on valitettavasti tullut myös työkalu, jolla tukitaan hoitajien suut. Sitä tuijotetaan kuin piru raamattua ja perustellaan ettei voi olla kiire kun minimi toteutuu. Ainoa vaan, että jos asiakkaiden hoitoisuutta et mitenkään huomioida hoitajamitoituksen rinnalla, ollaan tilanteessa, jossa on näiden päättäjien mielestä aivan sama onko osastolla 25 kahden autettavaa, täysin vuoteeseen hoidettavaa asiakasta vai 25 sellaista jotka tarvitsevat kyllä runsastikin apua mutta pystyvät vielä esimerkiksi omin jaloin kävelemään tai siirtymään yhden hoitajan avustamana pyörätuoliin.
Hoitoisuuden huomiotta jättäminen jättää pahimmillaan ihmiset kuolemaan yksin, ilman hyvää tai edes välttävää saattohoitoa. Edelleen jos tuijotetaan vain mitoitusta, ilman hoitoisuuteen perehtymistä, ollaan tilanteessa jossa ei ole irrottaa ketään kuolevan rinnalle saattohoitamaan. Vaan edelleen sillä kuka saattohoidettavaa vuorossa hoitaa, on ne 6-7 muuta hoidettavaa tämän lisäksi. Uskokoon Lyly ja kumppanit huvikseen, ettei parin tunnin välein asennon kääntäminen ja suun kostuttaminen ole sitä mitä voimme edes unissamme saattohoidoksi kutsua. Laadukas sanaa en viitsi edes samaan lauseeseen kirjoittaa. Lähinnähän totuus on sitten se, että käydään toteamassa kuoleman koittaneen käyntien välissä ja toivotaan ettei hoidettava ollut kovin kivulias tai esimerkiksi tukehtunut omaan limaansa, kun hoitaja ei voinut olla vierellä saattamassa.
On myös melkoisen huonoa johtamista ja lyhytnäköistä politiikkaa ajatella, että kyllä siellä osastolla 3:n hoitajan toimesta hoituu 4:n työt. Tässä tapauksessa se siis tarkoittaisi kaikille vähintään 8 hoidettavaa ja yhdelle 9 hoidettavaa.
Hyvä mitoitus, jolla saataisiin todellista kuntoutusta ja inhimillistä kohtaamista olisi noin 0,8. Se tarkoittaisi 25 hoidettavan yksikössä 7:ää hoitajaa aamuvuorossa, 6:tta hoitajaa illassa, 2:tä yöllä ja 5:ttä vapaalla. Tällöin aamulla kaikilla hoitajilla olisi 3 hoidettavaa ja yhdellä 4. Kuulostaa jo aivan erilaiselta kuin Tampereen malli.
Mutta toki, kannattaa noudattaa Tampereen mallia jos haluaa polttaa henkilökuntansa loppuun, ajaa hoitajat vaihtamaan alaa ja heikentää ennestään jo tiukoilla olevista ikäihmisten hoivapalveluista sitä loppuakin laatua. Toivottavasti se muutama satatuhatta sitten lämmittää, kun työnantaja makselee yhä kasvavaa määrää sairausloman palkkoja tai hermoilee kun ei saa enää niitä vähiäkään sijaisia kun kukaan ei enää halua nääntyä työnsä ääreen. Lopputulema tuskin tulee edes olemaan kaavailtu 450 000 euron säätö.