Aina sanotaan, että katse pitää suunnata tulevaan, mutta voiko tulevaa oikeasti ymmärtää tuntematta historiaa. Tai edes vaikka niitä lähimenneisyyttä.
Maamme nykyinen hallitus on ihan lähiaikoina onnistunut saamaan useamman asian suhteen kansan toisiaan vastaan. Tuntuu todella surulliselta, ettei ole menneiden aikojen kahtiajaoista mitään opittu vaan ehdoin tahdoin ajetaan kansaa eri poteroihin joista voidaan sitten heitellä polttopulloja edes takaisin.
Viime vuosilta voisin nostaa aiheesta moniakin esimerkkejä, mutta omasta näkövinkkelistä kovimmin ovat kolisseet kiky, aktiivimalli ja nyt varhaiskasvatuksen lakiuudistus.
Kikyssä hallitus asetti yrittäjät ja palkansaajat tukkanuottasille. Matalapalkkaisiin naisvaltaisiin aloihin kohdistui todella kipeästi osuneet leikkaukset ja työajanpidennykset. Samalla annettiin suorana tulonsiirtona rahaa yritysmaailmaan. Tämän uskottiin luovan uusia työpaikkoja ja toki se kai mahdollista onkin jos rahat on käytetty siihen mihin kuului. Työllistämiseen ja investointeihin. Silti jaksan ihmetellä miksi kikyn jälkeen lehdet kirkuivat ennätyssuurien osinkojen jakoja… Olisi kiinnostavaa nähdä todennettua faktaa kuinka paljon kikyrahasta meni lopulta työllistämiseen ja investointeihin ja kuinka paljon osinkojen jakoon ja parempiosaisten taskuun?
Aktiivimalli sai osan kansasta leimaamaan jokaisen työttömän laiskaksi sosiaalipummiksi. Ei ollut halua, eikä aikaa kuunnella työttömien omia kokemuksia siitä miten pieni mahdollisuus lopulta on vaikuttaa itse työllistymiseensä. Sadat, tuhannet ihmiset tekivät kaikkensa saadakseen työtä tai päästääkseen muiden toimien piiriin joilla aktiivimallin leikkurin voisi välttää. Tuloksetta. Koska kaikille vain ei riitä aktiivimallin täyttävää työtä, koulutusta, kursseja tai muita toimia! Tämä tiedettiin jo ennen kuin malli tuli edes voimaan. Kuunteliko hallitus? Ei! Saatiin aikaan kahtia jakoa ja lietsottua negatiivista ajattelua työttömiä kohtaan. Ihan kuin kaikki työttömät mahtuisivat yhteen muottiin ollen jokin yksi yhtenäinen massa samanlaisia, samassa tilanteessa olevia tyyppejä.
Nyt varhaiskasvatuksen lakiuudistuksen myötä ajattiin lastenhoitajat, sosionomit ja lastentarhanopettajat, sekä heitä edustavat tahot ja ammattiliitot väittelyihin keskenään. Jokainen ymmärrettävästi puolustaa omaa tonttiaan ja etenkin 2 asteen koulutettujen lastenhoitajien asema onkin huolestuttava. Jopa 9000 ihmistä pelkää tulevaisuutensa ja työnsä puolesta.
Neljänneksi esimerkiksi voisin toki ottaa soten, jossa tuntuu ihan kaikki olevan keskenään eri mieltä. Edes alkuperäisen idea toteutumisesta, eli kustannussäästöistä, ei enää tunnu olevan kellään mitään hajua. Siihen soppaan pureutumalla saisi tekstiä aikaan varmaankin romaanin verran joten en mene siihen nyt.
Kaikissa näissä kolmessa esimerkissä on kyse myös siitä, että kaikkein heikommassa asemassa olevat ihmiset joutuvat huonoimpaan asemaan. Heiltä leikataan tai heidän toimeentulonsa tai työnsä on vaakalaudalla. Samoin sotessa se yhteiskunnan haurain jäsen, esimerkiksi monisairas vanhus, uhkaa joutua entistä huonompaan asemaan. Eikö hyvinvointivaltion ja sivistyneen ihmisen mittari tulisi olla se miten se kohtelee heikompiaan? Tällä mittarilla mitattuna nykyhallitus kyllä vajoaa pahasti pakkasen puolelle.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kun suomessakin sisällissota oli ihan karua todellisuutta. Emme siis elä missään lintukodossa jossa ikinä ei mitään niin hirvittää voisi tapahtua, että veli nousee veljeään vastaan.
Sisällissotaan oli toki moninaisia syitä. Taustalla vaikutti ensimmäinen maailmansota ja se että maamme oli kokenut paljon muutoksia 20 vuoden aikana ja hyvinkin nopeita sellaisia. Oli isoja kysymyksiä ratkaisematta, kuten esimerkiksi työväen ja torpparien asema sekä kuka saa käyttää sitä korkeinta valtaa. Yhteiskunnan säätyjako oli vielä monessa mielessä täyttä totta.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että isona syynä oli yhteiskuntamme jakautuminen kahteen leiriin. Tällaista kehityskulkuako me oikeasti haluamme Suomessa nytkin taas vahvistaa. Käännyttää ihmisiä toisiaan vastaan ja leiriytyä vastakkainasettelun myötä rintamiin jotka eivät löydä kompromisseja? Haluammeko kiristää kansan keskinäisiä välejä ja ajaa taas ihmiset tappelemaan keskenään?
p.s. jos otsikon termi ”uusi musta” ei ole tuttu, niin lisätään se tähän. Mustan sanotaan olevan aina muodissa ja jokaisen naisoletetun vaatekaapista pitäisi kuulemma löytyä pikkumusta (mekko). Kun jokin muu (väri, asia tms) on sitten hyvin suosittu, sitä voi kutsua uudeksi mustaksi. Uusi musta- termi on levinnyt väreistä laajemmallekin johonkin mikä sillä hetkellä on pinnalla, tavallista tai jopa ”trendikästä”.