Olen itse, kuten moni muukin hoitaja ja hoitoalan liittojen aktiivi, ollut pitkään jo huolissani siitä kiihkon määrästä ja laajuudesta joka yksityistämiseen Suomessa nykyisellään liittyy. Kunnissa on talous tiukoilla ja lyhytnäköisenä patentti-ratkaisuna lähdetään sitten yksityistämään esimerkiksi vanhustenhuolto tai varhaiskasvatus.
Yksityisellä vanhustenhoivan puolella on jo pitkään valitettavan laajana ilmiönä ollut säästöjen hankkiminen säästämällä henkilöstön määrästä tai sälyttämällä hurjasti muita kuin hoitotyöhön liittyviä tehtäviä hoitajien tehtäväksi. Sen kaiken hoitotyön lisäksi. 0-tunti sopimukset, runkosopimukset ja kaikenlainen työehdoilla kikkailu on valitettavan tavallista yksityisellä puolella. Jos hoitajamitoituksen minimi toteutuu, niin aivan liian usein saadaan todeta sen samalla olevan myös ehdoton maksimi.
Viimeisin ja tähän mennessä ehkä jopa rajuin julkisuuteen tullut tapaus lienee uusin esimerkiksi HS:ssa uutisoitu tapaus Kristiinankaupungista, jossa sosiaali- ja terveysalaa valvova virasto Valvira on määrännyt Esperi Care -yrityksen pyörittämän yksityisen hoivakodin keskeyttämään toimintansa useiden hoitotyöhön liittyvien epäkohtien ja laiminlyöntien vuoksi. Tapahtumaketju lähti liikkeelle SuPerin jäsenen yhteydenotosta ja avunpyynnöstä.
Näitä järkyttäviä esimerkkejä hoidon laadun laskemisesta ja suoranaisesta vanhusten heitteillejätöstä on saanut lukea paljon lehdistä. Lähes kaikki ihmiset kauhistelevat tapauksia ja ovat sitä mieltä, että vanhuksemme ansaitsevat parempaa. Valitettavan usein tosin näiden kamalien tapausten yhteydessä kiirehditään syyttämään hoitajia, maalaillen heistä kuvaa väliinpitämättöminä ja laiskoina.
Todellisuus on kuitenkin aivan kestämätön hoitajan näkökulmasta. Jos sinun vastuullesi sälytettäisiin vaikkapa 12 monisairasta, apua tarvitsevaa vanhusta, miten toimisit? Millaisiin suorituksiin venyisit? 12 elävää, tuntevaa ihmistä joiden tarvitsee päästä vessaan, levolle, ruokalautasen ääreen jne monta kertaa päivässä. Ihmisiä joista todennäköisesti jokainen tarvitsee apua pukemisessa, peseytymisessä, liikkumisessa, vuoteesta noususta, syömisessä…
Mitäpä jos näiden ihmisten hoidon lisäksi sinun pitäisi tehdä heille aamupala, leipoa päiväkahvi tarjottavat, siivota osastolla, vaihtaa lakanat ja pestä kaikkien päivittäiset pyykit?
Missä järjestyksessä toimisit kun näistä ihmisistä vaikkapa 8 tarvitsisi syöttäjää joka ruokailussa? Lääkkeetkin pitäisi jakaa ja antaa ajallaan. Ja turha vedota siihen, ettet osaa vastata kysymykseen koska et ole hoitaja. Valitettavan usein siellä hoivalaitoksessa yksin vastuussa saattaa huonossa tapauksessa olla epäpätevä henkilö, jolla saattaa olla yhtä vähän käryä kokonaisuuden hallinasta kuin sinullakin olisi.
Juuri näihin teemoihin liittyvistä asioista johtui myös tämän toimintansa keskeyttämään joutuneen Esperi Caren ongelmat. Vanhukset eivät päässeet vuoteistaan pois, koska ei ollut henkilökuntaa heidän nostamisekseen vuoteesta. Lääkkeissä ja hoidossa oli puutteita. Kun toiminta keskeytyi, osa asukkaista jouduttiin siirtämään esimerkiksi terveyskeskukseen tai kuntoutusosastolle. Yhden asiakkaan uskotaan kuolleen hoidon puutteista johtuen.
Tämä edellä mainitsemani 12 hoidettavaa yhden hoitajan vastuulla ei ole edes mikään keksitty esimerkki, vaan tätä tapahtuu ympäri Suomen. Tänäänkin jossain päin Suomea tehdään vajaalla henkilöstömitoituksella töitä, koska taaskaan ei joko otettu tai saatu sijaista. Aika monessa paikassa myös venytään tekemään tuplavuoroa, jotta saadaan hoitajapulaa paikattua. Yleisesti myös kehotetaan henkilökuntaa ottamaan ylityöt tunti tunnista saman listan sisällä pois, jotta ei muodostu ylitöitä, eikä näin ollen tule lisää kuluja työnantaja-firmalle. Kaikki tämä korostuu pahimpana yksityisellä puolella.
Ei yksityisen firman päätavoite ole tehdä hyväntekeväisyyttä tai edes toteuttaa hyvää hoitoa. Firman tärkein tavoite on tehdä voittoa omistajilleen/osakkailleen. Lieveilmiönä, hyvässä tapauksessa, saattaa tuotos olla positiivisesti asiakkaisiin vaikuttavaa toimintaa. Esimerkiksi hyvää hoitoa. Tämä on fakta jota tuskin kukaan kiistää. Ei kai kukaan halua perustaa monikansallista mammutti-yhtiötä joka toimisi plus-miinus-nolla periaatteelle? Totta helvetissä firmat pyrkivät tekemään voittoa! Hoitoalalla ei voida juurikaan säästää muusta kuin henkilöstökuluista, joten ei varmasti ole yllätys ettei henkilökuntaa palkata yhtään liikaa, joskus ei edes tarpeeksi.
Helsingin sanomien jutussa haastateltiin asian tiimoilta myös Kristiinankaupungin perusturvajohtajaa. Tämä tuntuu olevan aivan pihalla yksikön toiminnasta. Hänen näkemyksensä mukaan silmämääräisesti asukkaat näyttivät olevan normaaleja senioreita, jotka viettivät leppoisaa aikaa hoivalaitoksessa. Miten tämä on mahdollista? Eikö kunnalla olekaan vastuuta valvoa sitä mistä palveluita ostaa ja miten niitä tuotetaan?
Sotea ollaan ajettu kuin käärmettä pyssyyn jo hyvän aikaa ja mm. vasemmistoliitto ja hoitajia edustavat liitot, sekä ihan rivihoitajat ovat koittaneet huutaa huoltaan ääneen. Juuri tätä olemme koittaneet tuoda julki, valvonta ei vaan toimi ja tuskin tulee jatkossakaan toimimaan. SuPer teki taannoin selvityksen omavalvonnasta, jonka varaan pitkälti soteakin on rakennettu. Aika kylmäävää on lukea miten iso osa hoitajista ei edes tiedä mikä on omavalvontasuunnitelma, mitä sen pitäisi sisältää ja miten arvioida onko se laadittu oikein. Muutenkin tiedot siitä, miten toimitaan jos puutteita havaitaan. Mihin ollaan yhteydessä ja mitä jos työnantaja kostaa ”ilmiannon” työntekijöille?
Onko nyt oikeasti se hetki, joka avaa silmät tajuamaan ettei yksityistäminen ole ollenkaan niin ongelmatonta kuin sen uskotellaan olevan. Monenko vanhuksen vielä pitää kuolla hoitovirheeseen tai hoidon puutteeseen, siksi että raha ja bisnes on tärkeämpää kuin ihmishenki?