Otan Seinäjoen esimerkiksi mistä tahansa suomalaisesta mutta Etelä-Suomen ulkopuolisesta paikkakunnasta. Otan nyt esimerkiksi journalismin, koska olen jonkin verran tutustunut alaan.
Varoitan, että kehun kohta porvarillista lehteä.
Koko lehdistön historian ajan on puhuttu journalistien sitoutumattomuudesta ja sitoutuneisuudesta, mutta juttu on niin, että journalistin osallistumisessa politiikkaan ei ole minkäänlaista ongelmaa, mikäli hän tajuaa elävänsä demokratiassa ja toimii työssään sen mukaisesti. Ei ole ongelmaa, mikäli hän tuntee historiaa sen verran, että näkee demokratiaa uhkaavat merkit. Lehdistönvapautta kahlitsevissa diktatuureissa ei ole vapaata journalismia muuta kuin marginaalissa.
Politiikkaan osallistuvien journalistien sijaan ongelma ovat ei-journalistit, jotka leikkivät journalisteja. He uhkaavat länsimaista demokratiaa, vaikka juuri sen turvin he pyrkivät ajamaan omaa asiaansa.
Oikeiden toimittajien hyppääminen valemedian kelkkaan on suurempi ongelma kuin oikeiden toimittajien hyppääminen politiikan toimijoiksi.
Ongelma ovat lehdet, jotka julkaisevat journalismin näköistä materiaalia, joka on journalismin irvikuva. Osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun naamion takaa.
Nykymaailma on tuonut estradille niin sanotun toisenlaisen totuuden journalistit. Jossain idässä päin painetaan ja jaetaan suomalaisillekin niin sanotuille toimittajille toimittajakortteja, joiden varjolla sanan- ja lehdistönvapauteen vetoamalla nämä pääsevät vainoamaan poliitikkoja, tutkijoita ja oikeita toimittajia.
On kysymys journalistisesta ammattitaidosta. Ammattimaisessa journalismissa mielipiteet ja uutiset erotetaan toisistaan. Se on mahdollista silloinkin, kun päätoimittaja osallistuu lehden uutistyöhön siinä kuin mielipiteen ilmaisuun. Mielipide ja sen ilmaisu ei pitäisi olla ongelma, kun tiedetään, että näin on.
Entisenä Ilkan toimittajana, nykyisin journalismia lämpimikseni tekevänä, Seinäjoen vasemmistolaisena kunnallisvaaliehdokkaana ja kyseisen arvomaailman omaksuneena olen monesta asiasta eri mieltä kuin Ilkka-Pohjalainen. Olen silti sitä mieltä, että rautaisella ammattitaidolla ja varmalla otteella työtä johtava päätoimittaja on polkaissut Ilkka-Pohjalaisen sellaiseen lentoon, että journalistipiireissä myös maakuntiemme ulkopuolella puhutaan tästä lehdestä uutena ja vahvana brändinä, vahvempana kuin suomalaiseen mediamaailmaan voimakkaasti levittäytyvästä Keskisuomalaisesta ja hiipuvasta Lännen Mediasta.
Seinäjoki saa olla ylpeä siitä, että kaupungissa ilmestyy kuvia kumartelematon aviisi.
Nykyinen, monesti sakea mediamaailma erilaisten yrittelijöiden hyökätessä koteihin ovista ja ikkunoista tarvitsee muitakin kuin klikkijournalismin osaajia. Lehti pärjää lehtenä, kun se pystyy kertomaan jopa kuivat yhteiskunnalliset tapahtumat mielenkiintoisesti.
Kaupunki ja maakunta vahvistuu myös kyvykkäillä paluumuuttajilla. Maalaiskunnat ja -kaupungit pärjäävät päivänvalon kestävällä työnteolla, tai sitten eivät millään.