Kun asia-argumentit on käytetty loppuun, kykenemättömyyksissä käydään henkilökohtaisuuksiin. Niin on käynyt nyt kahdella samanhenkisellä vaikuttajalla joko toisistaan tietämättä tai toisen ryhdyttyä matkimaan oppi-isää.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoo, että pääministeri Marinin ympärille rakennettu henkilökultti on murenemassa.
Ilta-Sanomien kolumnisti Timo Haapala sanoo, että puolue on rakentanut julkikuvansa ja vaalikannatuksensa yhden paalun eli pääministeri Marinin varaan… ja ollaan ongelmissa, kun se paalu pettää.
Henkilöön käymisestä ei voi kirjoittaa muuta kuin käymällä henkilöön käyviin henkilöihin.
SDP (joka ei ole ”minun puolueeni”) ajaa yhteisiä asioita aivan toisella tavalla ja ilman kulttia kuin Perussuomalaiset, jonka menestyminen (nimenomaan menestyminen, kun muuta suurta ajatusta yhteisten asioiden hoidosta ei olekaan) pohjaa itsellä vain ja ainoastaan henkilökulttiin kuten kaikkina aikoina kaikkien populistipuolueiden.
Toimittajakunnassakin on alkanut ilmetä sitä ikävää suuntaa, jossa valheellisesti väitetään, että ei ajeta minkään tietyn puolueen agendaa, mutta ajetaan sitä ja vain sitä. Olisivat nämä edes reilusti kepuleita, kokkareita, persuja, demareita niin kuin olivat entisvanhaan puoluelehtien toimittajat, jos olivat poliittisesti suuntautuneita.
Journalisti-lehti tutki muutaman kolumnistin kirjoituksia. Timo Haapala selitti tulosta sillä, että hän ei kirjoita Halla-ahosta, koska tämä ei ole valtakunnassa päättävässä asemassa. Aha! Haapala ei ole vieläkään tajunnut, että Suomi on yhä länsimainen demokratia (ikävä kyllä?), jossa on edustuksellinen demokratia. Asioihin vaikuttaminen, päätöksiin vaikuttaminen, ei rajoitu hallitukseen. Suomessa myös oppositiolla on vaikutusvaltaa. Ei kai oppositiosta muuten viitsittäisi räksyttää.
Ai miten, kysyy Haapala. Siten että kun hallitus päättää asioista jonkin suuntaisesti, kansa ehkä valitseekin seuraavat päättäjät ja samalla niiden päättäjien opposition sen mukaan. Eikö oppositiopolitiikassa voi tehdä mitään väärin eikä näin ollen voi kirjoittaa? Jos siis lähdetään siitä oletuksesta, että vain väärin tehdystä voi kirjoittaa.