Vihreät vaati vaaliohjelmassaan turkistahauksen lopettamista Suomesta, mutta puolue joutui myymään lupauksensa hallituspaikan vastineeksi.
Hallitusneuvotteluissa vihreät antoivat roimasti periksi heille periaatteellisen tärkeässä asiassa, sillä keskustan ja ruotsalaisten lempilapsi, eläinten luonnottoman julma kohtelu turkistarhaus saa jatkua ilman mainintaakaan hallitusohjelmassa.
Nuivettunut keskusta käytti monessa muussakin asiassa asemaansa härskisti hyväkseen ja suuri SDP joutui myöntymään, jotta Suomi välttyisi katastrofaaliselta kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitukselta.
Vasemmistonkin olisi syytä terästäytyä. Se joutui antautumaan, vaikka se vastustaa turkistarhausta ja tähtää sen kieltämiseen. Vasemmisto on painottanut, että turkistarhaajille on luotava luopumisjärjestelmä, jolloin tarhauksesta voidaan luopua siirtymäajan jälkeen.
Pahimpia puolueita ovat tietysti nämä, joissa eläinten oikeuksien puolustamisen katsotaan sortavan talouselämää. Animalian kyselyssä turkistarhauksen kieltämistä kannattivat osittain demarit ja kokoomus. Ehdottomasti kielteisesti suhtautuivat lopettamiseen keskusta, kristilliset ja ruotsalaiset. Perussuomalaisten suhtautumisen turkistarhaukseen ymmärtää, sillä hehän kannattavat ihmistenkin häkkiin sulkemista varmuuden vuoksi.
Turkistarhauksessa on kysymys akuutista asiasta ja turkiseläimillä koko elämästä, jonka ne viettävät verkkopohjaisissa häkeissä lähes tai täysin ilman virikkeitä. Luonnossa kettujen elinpiiri on useita neliökilometrejä. Häkissä tilaa on miljoonasosa lajityypillisestä elintilasta.
Vuonna 2005 turkisala aloitti tarhojen sertifioinnin, mutta eläinten hyvinvoinnin kannalta sertifikaatti edellyttää ainoastaan eläinsuojelulain vähimmäisvaatimusten täyttymistä. Eläinten lajityypillisen elämän edellytyksiä se ei takaa alkuunkaan.
Suomessa kettuja on tarhattu vuodesta 1916, naaleja vuodesta 1924, minkkejä vuodesta 1930 ja supikoiria 1970-luvulta lähtien. Suomi ei taida olla sivistysvaltio vielä 2019.