Suomen koulutusaste on romahtanut verrattuna muihin OECD-maihin. Entisestä koulutuksen mallimaasta on tullut korkeakoulutettujen määrää tarkasteltaessa parhaimmillaankin välttävää keskikastia. Korkeakoulut ovat heränneet vakavaan osaajapulaan, mutta samaan aikaan pieni joukko ihmisiä keskuudessamme on sulkemassa portteja tutkintokoulutukseen monien nuorten nenien edestä.
Gatekeeping eli portin vartiointi tarkoittaa pääsyn tai saatavuuden säätelyä. Koska rajallisilla resursseilla kaikkia ei voida kouluttaa samoihin tehtäviin, koulutukseen valikoitumista on säädeltävä jollain tavalla. Korkeakouluissa ja koulutuksessa onkin pitkään ollut valintakokeet ja monet muut meriitteihin sekä soveltuvuuteen perustuvat periaatteet, joilla koulutukseen hakeutumista käytännön syistä kontrolloidaan.
Nyt kuitenkin julkisessa keskustelussa on ollut enenevissä määrin esillä itsekkäitä ja isänmaalle haitallisia ideoita, joilla kouluttautumisesta tehtäisiin entistä vaikeampaa. Lukukausimaksut ja opiskelijan toimeentulon heikentäminen ovat nimittäin myös osa koulutusmahdollisuuksien edessä seisovan portin vartiointia. Sisään pääsevät vain maksukykyiset ja taloudellista riskinottoa sietävät.
Lukukausimaksujen asettaminen kotimaisille opiskelijoille tarkoittaisi, että sosioekonomisesti heikommista taustoista tulevat jättäytyisivät koulutuksen ulkopuolelle. Heikompiosaiset nimittäin karttavat vahvasti lainan ottamista ja siihen liittyviä riskejä. Ehdotukset lukukausimaksuista ovat siis kylmää luokkapolitiikkaa, jossa erityisesti yhteiskunnan arvostetuimmat ja parhaiten maksavat ammatit halutaan varata hyvin toimeentulevien perheiden nuorille tiputtamalla muut pois kilpailusta.
Tällainen opiskelumahdollisuuksien tiukentaminen olisi Suomen elinvoimaisuudelle ja kansainväliselle kilpailukyvylle haitallista. Maailma nimittäin kilpailee parhaalla osaamisella. Suomi on pieni maa, ja siksi meidän on syytä tarjota opiskelumahdollisuuksia jokaiselle lahjakkaalle ja motivoituneelle. Jos terävä, mutta köyhästä duunaritaustasta tuleva ei uskalla tavoitella akateemista uraa, erinomaisuutta ja täyttä potentiaaliaan, häviämme kilpajuoksun paremmin koulutustavoitteissaan onnistuvien maiden kanssa. Korkeakoulutus onkin ennen kaikkea koko yhteiskuntaa hyödyttävä asia.
Suomalaista koulutustasoa ei nosteta koulutukseen pääsyä vaikeuttamalla. Päinvastoin, meidän täytyy tehdä opiskelusta paljon nykyistä saavutettavampaa pitämällä koulutus maksuttomana, lisäämällä aloituspaikkoja ja parantamalla opiskelijoiden toimeentuloa. Opintoraha on korotettava muiden sosiaaliturvan muotojen kanssa samalle tasolle. Ketään ei pitäisi pakottaa velkaantumaan siksi, että opiskelee itsensä ja koko yhteiskunnan eduksi.
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden jäsen ja eduskuntavaaliehdokas Keski-Suomen vaalipiiristä.