Vasemmiston kannatuksen kasvu.
Uusien toimijoiden tuleminen mukaan.
Aktiivien jaksaminen.
Tehtävien tasainen jakaantuminen.
Toiminnan lisääntyminen.
Arvostetuksi tulemisen tunne ja uusien avauksien tekeminen.
Kaikki nämä ovat saavutettavissa hyvällä johtamisella. Ei pelkästään sillä, mutta väitän, että panostamalla parempaan johtajuuteen vasemmistolaisessa järjestökentässä monet näistä toteutuisvat miltei kuin itsestään. Ongelma on siinä, että vasemmistolaiseen toimintakulttuuriin liittyy usein johtajuuden karsastaminen.
Siinä missä monissa muissa järjestöissä johtaminen nähdään taitona, jossa halutaan kehittyä ja jota arvostetaan, meillä johtaminen yhdistyy mielikuvissa helposti hierarkisuuteen, autoritaarisuuteen, mikromanagerointiin, itsensä korostamiseen ja porvarillisiin arvoihin. Näin siitäkin huolimatta, että asiat ovat juuri päinvastoin. Hyvän johtamisen väheksyminen johtaa siihen ettei johtajana kehitytä. Tällöin riski sortua edellä lueteltuihin on suuri.
Johtaminen ansaitsee vasemmistossa kunnianpalautuksen. Jos haluamme itseohjautuvia tiimejä, turvallisia tiloja ideoida, mahdollisuuksia kaikille kehittyä ja loistaa, tarvitsemme vähemmän johtamisen sijaan enemmän ja parempaa johtajuutta. Tarvitsemme johtajia, jotka näkevät johtamisen taitojana, jossa haluavat kehittyä. Tarvitsemme asennemuutoksen, jossa johtamista ei nähdä välttämättömänä pahana tai vallan väärinkäyttönä, vaan arvostettuna taitona, joka on välttämätöntä toimivien ja demokraattisten järjestöjen rakentamisessa. Tarvitsemme lisää koulutusta ja johtamistaitojen arvostusta johtajia valittaessa.
Olen itsekin väheksynyt johtamisen tärkeyttä ja saanut kärsiä sen seurauksista. Olen ajatellut, että mitä vähemmän johdan sitä vapaammin ryhmäni jäsenet voivat toteuttaa itseään. Olen ajatellut, että mitä vähemmän ohjaan sitä paremmin ryhmässäni voidaan. Asiat ovat kuitenkin päinvastoin.
Suurin oivallukseni on se, että jos haluamme itseohjautuvia tiimejä, jotka eivät tarvitse vahvaa ohjausta – tarvitsemme vähemmän johtamisen sijaan parempaa johtajuutta. Tarvitsemme johtajia, joilla on taitoa luotsata porukkansa ryhmädynamiikan kehityksessä eteenpäin. Tarvitsemme johtajia, jotka osaavat antaa palautetta niin, että se ei satuta, vaan vie eteenpäin. Tarvitsemme johtajia, jotka osaavat keskittyä olennaiseen jättäen porukalleen tilaa toimia tiiminä kohti yhdessä päätettyä päämäärää.
Samalla on totta, ettei johtajan roolia pidä liioitella. Hän ei määrää järjestön linjoista. Hän ei pysty tekemään ihmeitä elleivät muut ole hänen tukenaan. Mutta hyvällä johtamisella voidaan tehdä paljon sen eteen, että kaikki voivat olla paras versio itsestään. Hyvällä johtamisella voidaan tehdä paljon sen eteen, että kaikilla on järjestössä hyvä olla ja he kokevat olonsa arvostetuiksi. Jo näillä saadaan niin toiminnan määrä kuin aktiivien hyvinvointi nousuun. Vielä kun johtaja muistaa kiinnittää huomioita aktiivien kiittämiseen, tehtävien delegointiin, priorisoiminen ja palautteen antamiseen niin ollaan todella pitkällä paremmassa järjestökulttuurissa.
Kun järjestössäsi valitaan seuraavaa puheenjohtajaa, haastan sinua pohtimaan tätä. Sen lisäksi että mietit mitkä ovat hänen poliittiset näkemyksensä tai miten hyvissä henkilökohtaisissa väleissä olette, miettisitkö enemmän sitä millainen hän on johtajana. Osaako hän antaa ja vastaanottaa palautetta? Onko hän osannut huolehtia ryhmänsä jaksamisesta aikaisemmissa tehtävissään? Saako hän muut tuntemaan olonsa arvostetuksi? Haluaako hän kehittyä johtajana?
Sen minkä johtaja voi tehdä, voivat pitkälti tehdä ryhmän jäsenetkin, mutta asiansa osaava johtaja tekee kaikesta helpompaa.
Lauri Linna
Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja