Rohkeat päätökset kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa varmasti suututtavat joitain tahoja. Ne saavat vääräleuat nimittelemään suunnannäyttäjiä puolueelliseksi. Kuitenkin viimeinen asia, jota meidän nyt tulisi tehdä, on pelätä päätöksien tekemistä yhteisen planeetamme pelastamiseksi.
Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) bisneksenhoitaja YLVA ilmoitti tänään tiistaina 15.10. luopuvansa naudanlihasta omistamissaan Unicafe-opiskelijaruokaloissa ensi vuoden alusta lähtien. Päätös on herättänyt tunteikasta keskustelua niin päätöksen puolesta kuin sitä vastaan. Monet ilmastonmuutoksesta huolestuneet, aina ylioppilaskunnassa valtaa pitävän edustajiston jäseniä myöten ovat olleet julkisesti innoissaan päätöksestä.
Mutta olisiko päätös mennyt yhtä helposti läpi, jos sitä olisi yritetty nuijia läpi esimerkiksi edustajistossa? Esimerkkiä voi hakea esimerkiksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) viime vuosien liittokokouksista, joissa on toistuvasti käyty sama keskustelu liittokokouksien ruokailun muuttamisesta kasvisruoaksi. Ilmastotoimien tarpeesta ovat kaikki häkellyttävän yksimielisiä, mutta kun asialle voitaisiin itse tehdä jotain, monen ääni muuttuu kellossa täysin. Monet ovat esimerkiksi pelänneet opiskelijaliikkeen leimautumista tällaisten päätösten takia.
Valtaapitäviä tahoja on monenlaisia. Yhdessä ääripäässä ovat Trumpin kaltaiset kahelit, jotka tietoisesti unohtavat kaikki kuviteltavissa olevat pelisäännöt tavoitteensa saavuttamiseksi. Toisessa ääripäässä puolestaan ovat ne tahot, jotka käyttävät eniten energiaa sen miettimiseen, mitä muut ajattelevat heidän tekemistään päätöksistä.
Ja onhan muiden tahojen suhtautumisen pohdinta paikallaan aina silloin tällöin. Jos oma valta on ei lepää vakaalla pohjalla, siitä saattaa aimo annos kadota kuin tuhka tuuleen, jos sitä käyttää harkitsemattomasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oman vallan käyttöä tulisi pelätä. Valta on olemassa sitä varten, että sitä käytettäisiin.
Olen omalla opiskelijapolitiikan polullani törmännyt lukemattomia kertoja keskusteluun siitä, uskallammeko nyt tehdä tämän päätöksen X, koska jokuhan saattaisi suuttua siitä. Esimerkiksi HYY on reippaasti yli 25 000 jäsenen kokoinen pulju, ja sen päätöksistä ollaan tämän päivän perusteella kiinnostuneita ihan koko valtakuntaa myöten. Kuinka me voimme tehdä tässä tilanteessa päätöksiä, jotka miellyttävät kaikkia? Kuten eräs opiskelijatoimija kerran viisaasti totesi: “jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu.”
Pahimmillaan tällainen pelko johtaa siihen, ettemme uskalla tehdä sellaista politiikkaa, jota kaikkein eniten haluaisimme tässä maailmassa nähdä. Rohkeuden puuttuessa tyydymme vetoamaan myyttiseen “keskiverto-opiskelijaan” ja “organisaation ydintehtävään”, kun maailma palaa ympärillä.
Ja rohkeus on ehkä juuri se asia, mitä me tarvitsemme tänään enemmän kuin kuvittelemmekaan. Me tarvitsemme rutkasti rohkeita päätöksiä, jos haluamme, että meillä on mitään toivoa pysäyttää ilmaston kuumenemista puoleentoista asteeseen. YLVAn päätös luopua naudanlihasta on oiva alku. Seuraavaksi tarvitsemme vastaavia päätöksiä muilta ravintolatoimijoilta, yhtä rohkeita päätöksiä muiden alojen yrityksiltä, uusia suunnannäyttäjiä.
Sillä viimeinen asia, jota meidän nyt kannattaa tehdä, on pelätä päätöksiämme matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Muutoin toivon kipinä elinkelpoisesta planeetasta myös meidän lapsillemme sammuu lopullisesti.
PS. ja vielä kaikille, jotka ”harmistuivat YLVAn sooloilusta” asian suhteen: päätös on täysin linjassa edustajiston hyväksymän omistajastategian kanssa, jolla HYYn on tarkoitus ohjata YLVAn toimintaa. Ei kannattane tällaisia päätöksiä mikromanageerata omistavan tahon korkeimmassa päätöksentekoelimessä, tämä lienee kovin selvää kaikille vähääkään bisneksentekoa ymmärtäville.
Joel Lindqvist
varapuheenjohtaja
Vasemmisto-opiskelijat