Vaalien alla yksi jos toinenkin puolue on julistanut, ettei tule leikkaamaan koulutuksesta ensi vaalikaudella. Se on toki hyvä asia, mutta olemme kuulleet tämän lorun ennenkin. Joudumme yhä korjaamaan niitä virheitä, joita Sipilän hallitus teki leikatessaan koulutuksesta melkein miljardin.

On myöskin eri asia jättää leikkaamatta kuin panostaa koulutukseen. Tällä hallituskaudella koulutukseen on panostettu historiallisen paljon kaikilla koulutuksen tasoilla aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Työ on kuitenkin vielä kesken. Jos lisärahoitusta ei jatketa tulevalla kaudella, yhä olemassa olevat satojen miljoonien rahoitusvajeet jatkavat kasvamistaan.

Yhteiskuntamme lapset ja nuoret voivat huonosti, ja jopa koululaiset palavat loppuun. Myös koronan aiheuttamat oppimis- ja osaamisvajeet vaativat yhä toimenpiteitä. Onkin aika tarkastella kriittisesti koulutusjärjestelmämme rakenteita ja poistaa sieltä elementtejä, jotka kuormittavat oppilaita ja opiskelijoita.

On tärkeää varmistaa, että sekä oppilaat että opettajat saavat työrauhan ja että kouluissa voidaan keskittyä perusasioihin. Seuraavan hallituksen koulutuspolitiikan ydintehtävän tuleekin olla toteuttaa oppimisen tuen kokonaisuudistus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämistä kautta linjan, inkluusion vahvistamista sekä erityisopettajamitoituksen säätämistä. Oikeus tuki- ja erityisopetukseen on taattava myös toisen asteen opiskelijoille.

Koulutuksen kunnianpalautuksen jatkamiseksi Vasemmistoliitto vaatii koulutukseen yhteensä 500 miljoonan euron panostuksia ensi vaalikaudella. On turhaa voivotella oppimistulosten laskusta, koulukiusaamisen lisääntymisestä tai koulujen eriytymisestä, jos koulutukseen ei olla valmiita panostamaan isolla kädellä. Koulutus on hyvinvointimme ja menestyksemme elinehto. Se on nostettava tulevissa hallitusneuvotteluissa arvoiseensa rooliin.