Vihreä siirtymä, tekoälyn kehitys ja väestön ikääntyminen jättävät usein varjoonsa neljännen suuren mullistuksen, joka testaa työmarkkinamme oikeudenmukaisuutta:

Mielenterveyskriisin.

Jäsenmaiden neuvoston mukaan jopa 27 % EU-alueen työntekijöistä kokee työperäistä stressiä, ahdistusta tai masennusta. Mielestäni tämä luku riittää yksin osoittamaan, että työmarkkinamme on rikki.

Mistä työelämän kuormittavuus johtuu ja miten se taklataan?

 

Työelämän epävarmuus kuormittaa yhä useampia

Työelämän pirstaloituessa yhä harvemmalla on varaa kieltäytyä epäreilusta palkkauksesta, pakkoyrittäjyydestä, vuokratyöstä, nollatuntisopimuksesta tai määräaikaisuuksista. Tämä pätee eritoten vammaisiin, maahanmuuttajiin ja nuoriin, jotka ovat muita heikommassa työmarkkina-asemassa.

EU:n jäsenmaat ovat jo tunnistaneet, että työperäiset mielenterveyden haasteet ovat yleisimpiä epävarmoissa työsuhteissa. Epävarmuutta lisäävät muun muassa riittämätön palkkaus ja epätietoisuus työtuntien määrästä tai työn jatkumisesta.

Työelämän epävarmuuteen täytyy kiinnittää huomiota nyt, sillä murros on yltymässä entisestään: esimerkiksi alustatyöntekijöiden määrän uskotaan kasvavan 28 miljoonasta 43 miljoonaan vuosina 2022–25.

EU voi kitkeä työelämän epävarmuutta ainakin seuraavin keinoin:

  • Oikeus neuvotella työehdoista – tarvittaessa myös työtaisteluin – täytyy turvata kaikkialla Euroopassa. Järjestäytymisen täytyy olla mahdollista myös pienyrittäjille.
  • Alustataloudelle täytyy sopia reilut säännöt. Keskeistä on, että alustataloudessa työskenteleviä ihmisiä kohdellaan palkansaajina, ellei yritys todista heidän olevan yrittäjiä.
  • Nollatuntisopimukset tulee sallia vain silloin, kun työntekijä sitä itse toivoo.
  • Työperäinen hyväksikäyttö, alipalkkaus ja palkattomat harjoittelut tulee kieltää.

 

Mielenterveys pitää huomioida työn sisällöissä ja toimintakulttuurissa

Työn sisällöt, vaatimustaso ja työskentely-ympäristö voivat kuormittaa ihmisen mielenterveyttä vakaassakin työsuhteessa. Kyseessä on työsuojelukysymys, jota EU:n työsuojelulainsäädäntö ei tunnista, vaikka Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHAn mukaan noin puolet eurooppalaisista työntekijöistä arvioi stressin yleiseksi työpaikallaan.

Hyvinvointia tukeva työ on mielekästä ja tukee omannäköistä elämää, jossa on tilaa innostumiselle, luovuudelle ja itsensä kehittämiselle. Samaan aikaan täytyy muistaa, ettei 40-tuntinen työviikko ole mikään luonnonvakio, ja käynnissä oleva työelämän murros on mahdollisuus lyhentää viikottaista työaikaa.

EU:n työkalupakki on pullollaan keinoja mielenterveyttä tukevan työelämän edistämiseen:

  • Unionin työlainsäädännön täytyy huomioida myös psykososiaaliset kuormitustekijät, kuten kohtuuton vastuu, kuormittavat asiakaspalvelutilanteet, työn yksinäisyys ja häirintätilanteet.
  • Unionin on tuettava työpaikkademokratiaa esimerkiksi kannustamalla yrityksiä jyvittämään yksi hallituspaikka työntekijöiden edustajalle.
  • Työntekijöiden oikeus olla työnantajan tavoittamattomissa vapaa-ajalla täytyy turvata Right to Disconnect -direktiivin avulla.
  • EU:n täytyy rahoittaa ja koordinoida pilotteja, joissa työnantajat eri puolilla Eurooppaa kokeilevat lyhyempää, vaikkapa nelipäiväistä työviikkoa.

 

Vakaa toimeentulo tukee mielenterveyttä myös työttömyysjakson aikana

Eurooppalaisia työmarkkinoita vaivaa myös ristiriita: yhdet uupuvat työmäärän alle samalla, kun toiset ovat vastentahtoisesti työttömänä.

Työttömyyden negatiiviset mielenterveysvaikutukset liittyvät sekä vaikeisiin tunteisiin, kuten häpeään, että oman toimeentulon epävarmuuteen. EU:n täytyykin tavoitella paitsi reilua työttömyysturvaa, myös sitä, että työ jakautuisi tasaisesti kaikkien ihmisten välillä.

EU:n laajuinen työttömyysaste on pitkään ollut laskusuhdanteinen, mutta sukupolvien välinen kuilu on suuri. Siinä missä koko EU-alueen työttömyysaste oli tammikuussa 2024 kuusi prosenttia, huitelee alle 25-vuotiaiden työttömyysaste lähes 15 prosentissa.

  • Vihreä siirtymä tulee toteuttaa niin, että se synnyttää uusia, reiluja työpaikkoja kaikkialle Eurooppaan.
  • Jäsenmaiden tehtävänä on varmistaa, että jokaisen toimeentulo on turvattu silloinkin, kun hän ei syystä tai toisesta ole työelämässä. Unionin tulee koordinoida perustulokokeiluja eri puolilla unionia.
  • Nuorisotakuuta täytyy kehittää niin, että jokaisen nuoren kohdalla otetaan huomioon tämän yksilölliset piirteet, toimintakyky ja mielenkiinnon kohteet. Erityishuomiota tulee kiinnittää vammaisten nuorten työllistymisen tukemiseen.

 

Koska työllä on (liiankin) keskeinen asema yhteiskunnassamme, on työelämän pelisääntöjen päivittäminen keskeinen osa mielenterveyskriisin ratkaisua. Tarvitsemmekin Euroopan parlamenttiin päättäjiä, jotka tunnistavat, kuinka mielenterveyskriisi kytkeytyy työelämän epävarmuuteen ja kuormittavuuteen.

Uskallan jopa väittää, että reilun työelämän rakentaminen on EU:n parasta mielenterveyspolitiikkaa!