Kuluvalla viikolla on vietetty valtakunnallista rasisminvastaista viikkoa, ja tänään 21.3. on kansainvälinen rasisminvastainen päivä. Me Vasemmisto-opiskelijat tahdommekin tänään ilmaista huolemme etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvien koulutuksellisesta yhdenvertaisuudesta läpi kaikkien koulutusasteiden. Erityisesti haluamme nostaa keskusteluun akateemisen maailman valkoisuutta ja sen ongelmallisuuksia.
Helsingin yliopiston tiedelehti Yliopistossa julkaistiin maaliskuun 2021 alussa Reetta Vairimaan artikkeli, jossa peräänkuulutetaan eri vähemmistöjen oikeutta aitoon mahdollisuuteen tavoitella haluamaansa koulutusta. Artikkelissa haastatellun Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Mari Käyhkön mukaan erityisesti vähemmistöihin ja työväenluokkaan kuuluvien nuorten koulutuspolut eriytyvät muusta väestöstä hyvin nuorena, sillä nuoren yhteiskunnallinen status määrää pitkälti sen, minkälaiseen koulutukseen nuoren on realistista hakeutua. Akateeminen maailma rakentuu keski- ja yläluokkaisuuden lisäksi myös valkoisuuden kulttuuriselle hegemonialle, mikä tekee yliopistomaailmasta vaikeasti saavutettavan etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluville nuorille.
Syyt nyky-Suomen yliopistomaailman valkoisuudelle ovat suurilta osin pitkällä perus- ja toisella asteella, mikä vaatii etenkin yläasteiden ja lukioiden toimintamallien kriittistä tarkastelua. Suomi toisena kielenä (S2) -opetus sekä se, millä perustein oppilas siihen ohjataan, on konkreettinen esimerkki perus- ja toisen asteen koulutuksessa piilevästä rakenteesta, joka asettaa eritaustaiset opiskelijat keskenään erilaiseen asemaan. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat opiskelijat passitetaan usein S2-opintoihin, vaikka he olisivat syntyneet Suomessa ja puhuisivat suomea toisena äidinkielenään. Päätös S2-opetukseen ohjaamisesta pohjautuu usein siis oppilaan edun sijaan ennakkoluuloille ja -olettamuksille.
S2-opetus ei anna samanlaisia valmiuksia suomenkielisen tekstin tuottamiseen sekä kirjallisuuden lukemiseen ja analysointiin kuin suomen äidinkielen opetus. Nämä nimenomaiset taidot ovat hyvin olennaisia etenkin korkeakouluopinnoissa, ja S2-opinnot asettavatkin pahimmassa tapauksessa sitä opiskelleet korkeakouluhakijat eriarvoiseen asemaan muihin nähden. S2-opetuksen lisäksi monia ei-valkoisia oppilaita ohjataan yläasteella valitsemaan ammattikoulututkinto lukion sijaan ja vastaavasti lukiossa valitsemaan ei-akateeminen ura, vaikka opiskelija olisi akateemisesti orientoitunut ja kiinnostunut jatkamaan opintoja korkeakoulussa. Nämä ja muut syrjivät toimintatavat asettavat etniset vähemmistöt muita merkittävästi heikompaan asemaan.
Akateemisen maailman valkoisuudesta ei voi kuitenkaan syyttää ainoastaan korkeakoulua edeltäviä opintoja. Akateeminen maailma itsessään näyttäytyy monelle turvattomana ja luotaantyöntävänä. Korkeakoulut eivät ole millään mittarilla rasismista ja ennakkoluuloista vapaata aluetta, ja jo pelkkä representaation puute saattaa olla merkittävä tekijä jatko-opintopäätöksiä tehdessä. Etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvien vähäisyys yliopistomaailmassa niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan osalta voi tehdä vaikeaksi sen, että näkisi itsensä osana akateemista yhteisöä. Vairimaa korostaakin artikkelissaan, että yliopisto-opinnot saattavat tuntua itselle täysin tavoittamattomissa olevalta todellisuudelta, mikäli ei näe kaltaisiaan ihmisiä korkeakoulutuksen vaativissa asemissa ja ammateissa. Tämän vuoksi myös esimerkiksi yliopistojen markkinoinnissaan käyttämällä kuvastolla on oma merkityksensä. Omaan osaamiseen luottaminen voi olla hankalaa representaation puuttuessa, eikä ratkaisu siihen ole se, että uskoisi itseensä enemmän – sellaista kun on vaikeaa keksiä tyhjästä.
Ei-valkoisten nuorten hakeutumista korkeakouluihin on hankaloitettu myös konkreettisilla teoilla. Kesällä 2020 Aamulehdessä julkaistiin Abdi Cismanin, Fidel Al Shirin ja Päivi Honkatukian mielipidekirjoitus, jossa tuotiin ilmi Tampereen yliopiston päätös koventaa valittavien opiskelijoiden kielitaitovaatimuksia. Kielitaitoa mitataan lähinnä ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla. Suomi toisena kielenä (S2) -ylioppilaskokeen osalta yliopisto vaati kolmanneksi parasta magna cum laude -arvosanaa, kun taas suomen äidinkielen kokeen osalta edellytetty arvosana oli approbatur – eli alhaisin hyväksytty arvosana. Yllättäen tehty linjaus oli monin tavoin eriarvoistava ja syrjivä. Lisäksi pakolliset ruotsin kielen korkeakouluopinnot saattavat koitua yliopistosta riippuen haasteeksi monelle maahanmuuttajataustaiselle opiskelijalle, sillä monet heistä on aikaisemmilla kouluasteilla vapautettu ruotsin opiskelusta.
Suomalainen akateeminen maailma ei siis lähtökohtaisesti kaikessa valkoisuudessaan ja sulkeutuneisuudessaan houkuttele etniseen ja kulttuuriseen vähemmistöön kuuluvia nuoria, ja moni näkeekin ulkomaille lähtemisen kannattavampana vaihtoehtona. Ja miksipä ei näkisi, kun on mahdollisuus opiskella ja elää yhdessä ihmisten kanssa, joiden elämänkokemukset ovat samankaltaisia kuin itsellä.
Yliopistomaailman valkoisuus ja saavuttamattomuus ovat syvällä sen rakenteissa, ja asian muuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä yhdenvertaisuuden eteen. Ensimmäisiä askelia saavutettavamman yliopistokoulutuksen eteen ovat erityisesti vähemmistöihin kuuluvien nuorten rohkaiseminen ja tukeminen, moninaisuuden edistäminen esimerkiksi yliopiston henkilöstöä nimitettäessä ja mainoskuvastoa suunniteltaessa sekä ennakkoluuloja kitkevän vaikuttamistyön tukeminen ja ulottaminen koko koulutusjärjestelmän rakenteisiin.
Vuoden 2021 rasisminvastainen viikko päättyy tänään. Antirasistinen työ ei kuitenkaan pääty, vaan jatkuu keskeytymättä niin akateemisessa maailmassa kuin sen ulkopuolellakin.
—
Kuuntele lisää aiheesta Ruskeat Tytöt -median Kaikkien koulu? -podcastissa.
Sera Heikkilä & Selmi Holopainen
Kirjoittajat ovat Vasemmisto-opiskelijoiden vuoden 2021 hallituslaisia. Heikkilä on Jyväskylän yliopiston sosiologian opiskelija, Holopainen poliittisen historian opiskelija Turun yliopistossa.