Vasemmistolaisuus on jotain paljon enemmän ja laajempaa kuin vasemmistoliitto. Vasemmistolaisuus on aate ja monelle maailmankuvan merkittävä rakennuspalikka. Kuitenkin väitän, että meidän tulisi päästä irti ajatuksesta, että vasemmistolaisuuteen ei kuuluisi olennaisena osana kuuluminen puolueeseen – tai että olisi jopa jotenkin coolia ja ihailtavaa olla sitoutumaton. Kynnys puolueeseen liittymiseen on paljolti meidän itsemme rakentama.

Monissa vasemmistolaisissa järjestöissä puoluesiteen puuttuminen madaltaa kynnystä ihmisille lähteä mukaan toimintaan. Tämä on ymmärrettävää ja olen itsekin lähtenyt mukaan vasemmistolaiseen opiskelijatoimintaan ennen kuin olin edes valmis kertomaan kuulunko puolueeseen. Haaveilen kuitenkin tulevaisuudesta, jossa puolueeseen liittyminen ei olisi sen ihmeellisempää kuin mihin tahansa muuhun kansalaisjärjestöön liittyminen. Sillä jos puolueeseen sitoutuminen nähtäisiin luonnollisena osana vasemmistolaisuutta, olisi vasemmistolaisuus yhteiskunnallisena voimana aivan eri kokoluokassa. Yhteiskunta olisi paljon lähempänä unelmiamme. 

Puolue on se organisaatio, jonka kautta kamppailemme yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta ja tulevaisuuden suunnasta. Se ei ole täydellinen eikä sen rakenteissa vielä välttämättä löydy kaikille mielekästä tekemistä, mutta jos päämääränä on yhteiskunnallisten kamppailujen voittaminen, ilmastokriisin ja eriarvoisuuden murskaaminen, niin olisi ensiarvoisen tärkeää, että vasemmistolaiset ihmiset liittyisivät mukaan vasemmistolaiseen puolueeseen. Menetämme paljon siinä, että varsinkin nuoret vasemmistolaiset eivät pidä puolueeseen liittymistä sellaisena itsestäänselvyytenä kuin se esimerkiksi vihreissä on. Puhumattakaan sosialidemokraateista. Tässä menetämme vasemmistolaisia ihmisiä niin muihin puolueisiin kuin puoluetoiminnan sivustaseuraajiksi. Valitettavasti puolueeseen liittymisessä on huonojakin puolia. Joissain työpaikoissa sitä voidaan karsastaa. Toisaalta nämä huonot puolet liittyvät kaikkeen vasemmistolaiseen toimintaan ja aktivismiin. 

Perinteisesti vasemmistolaisessa liikkeessä on ymmärretty yhteistyön, järjestäytymisen ja puoluetoiminnan erityinen arvo. Toki vasemmistoliiton pitää tulla vastaan ja muokata toimintatapojaan sellaisiksi, jotta ne houkuttelevat mukaan. Mutta paljon voimme saada aikaan muutosta sillä, että emme puhuessamme pitäisi puolueeseen liittymistä muuna kuin luonnollisena osana vasemmistolaisuutta. 

Vasemmisto-opiskelijat eivät järjestönä kuuluu puolueeseen ja ainakaan lyhyellä aikavälillä tämä ei tule muuttumaan. Hyväksyimme kuitenkin strategiassamme kirjauksen siitä, että puolueyhteistyötä tiivistetään ja jopa vasemmistoliittoon liittymisen mahdollisuutta selvitetään. Tärkein tätä puoltava perustelu on näkemys siitä, että vaikka puoluesiteen puuttuminen tekee järjestöstä helpommin lähestyttävän, niin vaihtokaupassa katoaa suunnaton määrä valtaa. Jos haluamme Suomen näyttävän enemmän Vasemmisto-opiskelijoiden unelmalta, ensimmäinen askel on varmistaa vasemmistoliiton näyttävän siltä. Sama pätee muihinkin vasemmistolaisiin puolueeseen kuulumattomiin toimijoihin: vaihtokaupassa menetetään suurin osa siitä vallasta, jolla puolueesta voisi tehdä omien tavoitteiden mukaisen.

Puolue ovat sen muodostamat ihmiset ja toivonkin, että tulevaisuudessa kaikki vasemmistolaiset toimijat liittyvät mukaan. Sitoutumattomuus ilmastokriisin aikana on jotain, minkä soisi houkuttelevan mahdollisimman harvoja. 

 

Lauri Linna

Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja