Opiskelijoiden velkaantuminen on saavuttanut huippulukemia, kun opintolainakanta on ylittänyt 6 miljardia euroa. SYLin ja SAMOKin Opiskelijat pois köyhyysrajalta – kampanjan mukaan jopa 69 prosenttia opintolainaa nostaneista kertoo opintorahan ja asumistuen riittämättömyyden syyksi lainan nostoon. Tällä hetkellä opintorahamme on Pohjoismaiden heikoimmalla tasolla ja laskennallisesti vain neljä euroa suurempi kuin vuonna 1992. Opiskelijamme ansaitsevat parempaa. Opintotuki tarvitseekin siis kokonaisuudistuksen.
Yksinkertaistettuna korkeakouluopiskelijan opintotuki koostuu opintorahasta ja opintolainasta. Opintoraha on noin 270 euroa kuukaudessa, opintolaina puolestaan 650 euroa. Opintotuen lisäksi opiskelijat saavat asumistukea, joka määräytyy mm. asuinpaikan, asumistilanteen sekä tulojen mukaan. Yleisesti voidaan kuitenkin puhua noin 300 eurosta kuukaudessa. Jos opiskelija ei halua velkaantua, on hänelle tarjottava tuki siis hieman alle 600 euron luokkaa. Toimeentulotukea ei heru, ellei nosta lainaa. Opiskelijan on siis pakko velkaantua oman toimeentulonsa eteen tai tehdä kahta työtä samanaikaisesti – eli sekä opiskella että tehdä palkkatöitä.
Opintotuen lainapainotteisuutta on perusteltu sillä, että korkeampi koulutustaso korreloi korkeamman tulotason kanssa. Oman alan töihin pääsy opintojen jälkeen ei kuitenkaan ole varmaa. Lisäksi tämän tyylinen ajattelumalli ei ote huomioon ihmisten yksilöllisiä koulutus- ja urapolkuja. Lainapainotteisuuden puolestapuhujat ovat myös hehkuttaneet käytännössä ilmaista lainaa, kun opintotuen korot ovat olleet nollan tuntumassa. Viimeistään Ukrainan sota romutti tämän argumentin korkojen kasvaessa jopa 1895-kertaisiksi. Opiskelijat on myös haluttu siirtää pois yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Tämä tarkoittaa vielä pienempää summaa elämiseen – summaa, joka on sidottu vuoden jokaisena kuukautena opintojen etenemiseen. Kesän aikana tukea ei siis heruisi senttiäkään. Keskustelu siitä, että opiskelijoiden täytyisi raataa viisi vuotta kahdessa työssä ilman lomia ja ilman mahdollisuuksia minkäänlaisiin virheaskeliin on kuitenkin täysin omansa, enkä paneudu siihen enempää tässä kirjoituksessa.
Epävarma toimeentulo aiheuttaa myös stressiä, joka käy hyvin nopeasti mielenterveyden päälle. Suorituksiin vahvasti sidottu opintotuki sekä sen mahdollinen menettäminen opintojen liian heikon edistymisen takia on omiaan luomaan ylimääräistä stressiä nopeatempoisen opiskelun rinnalle. Pandemia on heikentänyt opiskelijoiden mielenterveyttä entisestään, kun opiskelustressiin on lisätty yksinäisyys sekä etäopinnot. Mielenterveyskriisi on käsillämme, eikä ole kenenkään edun mukaista päästää tilannetta pahenemaan entisestään.
Yksi lääke tähän ongelmaan on opintotuen uudistaminen. Opintotuki tulisi siirtää sosiaali- ja terveysministeriöön muun sosiaaliturvan kanssa. Nykyisellään tuki on opetusministeriön päätäntävallan alaisuudessa. Tämän lisäksi opintotuen ehtoja lieventämällä ja matalammalla vaatimustasolla helpotamme opintojen etenemisen seuraamisesta syntyvää stressiä. Täytyy myös huomioida, että opintoraha on jäänyt pahasti jälkeen hintojen kehityksessä. Opintotukeen tuleekin tehdä 100 euron tasokorotus samalla kun sen kaksiportaisuudesta luovutaan. Lisäksi tukikuukausien määrää on lisättävä ja lainapainotteisuudesta on luovuttava. Opintolainaan on puolestaan saatava korkokatto välittömästi.
Opiskelijat ovat ainoa väestöryhmä, jotka pakotetaan velkaantumaan toimeentulonsa tähden. Nyt on jo korkea aika vapauttaa opiskelijat velkavankeudesta!
Jenni Jäntti
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen (vara)jäsen, Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Satakunnan vaalipiirissä ja hänellä on 31 tonnia opintolainaa.