Viimeistään Iijoki-sarjan kolmas osa Kunnan jauhot todistaa, ettei Kalle Päätalo ollut mikään setänsä kaltainen jatustelija, vaan kirjailijana suurten mestarien sukua. Tämä on aitoa ja itse elettyä historiaa, joka nousee yksityisestä kokemuksesta osaksi Suomen sosiaalihistoriaa.

Kirjan alussa isä-Herkko on sairastunut. Keuhkokuumetta seurasivat näköharhat ja harhaluulot. Hän kuvitteli sairastuneensa keuhkotautiin ja kuolevansa pian. Sairautta yritettiin hoitaa toimittamalla Herkkoa savottaan ja uittoon, että hän tulisi uudelleen mieheksi. Kirjan loppupuolella Herkko ”tulee raivoon” ja hänet viedään köysissä Oulun piirimielisairaalaan.

Päävastuu perheen elatuksesta lankeaa 12-vuotiaalle Kallelle. Hän pääsee keväällä 1932 uittoon vonkamieheksi ja tienaa 1500 markkaa. Seuraavana keväänä hänet otetaan pitkin hampain Hiltu-Jakin roikan kokiksi. Tienat jäävät vähäisiksi ja menevät saman tien kotimökin lainan kuoletuksiin ja korkoihin sekä 60 kilon jauhosäkkiin. Kallen on turha haaveillakaan ”muutiin” tulleesta puserosta.

Tarina on synkkä, mutta synkistelyssä rypeminen ei kuulu Kallen tyyliin. Tässäkin on jokin ihmeellinen väärinkäsitys niiden piirissä, jotka eivät ole koskaan Päätaloa lukeneet. Kalle löytää huumoria vaikka kivenkolosta.

Yleistä ajankuvaa edustaa kesän 1932 Los Angelesin olympialaisten seuraaminen Jokijärvellä. ”Juostaan ja hypätään ja metelöijjään pyhät läppeesä. Vaikka onhan kirjoitettu, että maalimanlopun eillä alakaa viimmesen villityksen kausi”, päivittelivät uskovaiset poikien urheiluintoa.

Kunnan jauhoissa Kalle löytää omia vahvuuksiaan ahdingon keskellä. Hän oppii hyväksi ainekirjoittajaksi ja alkaa saada mainetta ikäisekseen kovana työmiehenä.

Tästä on silti vain vähän lohtua, kun perhe sortuu ”varattomien häpeään ja varakkaitten halveksittavaksi” eli on nöyrryttävä hakemaan kunnan piirimieheltä jauholappu poikineen. Ensimmäisten kertojen ymmärrys kääntyy äreydeksi: ”Ei taivaan vallat! Kulutetaan määrättömät määrät jauhoja ja isä kunnan laskuun Piirillä… Teijän kanssa kunta tekee kohta konkurssin”.

Suurten nöyryytysten aika on silti vasta edessä.

Kalle Päätalo: Kunnan jauhot. 563 sivua. Gummerus 1973.

Selkosen sanontoja

Sulta kohta käypi tämähi homma kun vitun pesu talon saippualla => Kohta osaat tämänkin homman ihan kuin tyhjää vaan.

Elämän varsitiellä

Sivu 1614: Kalle paljastuu hyväksi pirramieheksi eli tukinkaatajaksi justeerin toisessa päässä.

Tiedätkö, muistatko

Vastaus: 66 tuntia.

Kysymys: Miksi Kummun Kalle jäi oman käsityksensä mukaan ”koppimulukuksi”?