Yhteiskunnassamme on polttavia ympäristöongelmia, jotka odottavat ratkaisua. On toteutettava ilmastotavoitteet, varauduttava energian ja raaka-aineiden hintojen nousuun ja hintojen nopeisiinkin muutoksiin. Itämeren rehevöityminen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat saatava kuriin. Maailmantalouden ja -politiikan sekä ympäristökriisin luomat epävarmuudet synnyttävät turvattomuutta ja lisäävät riskinhallinnan kehittämisen tarvetta kaikilla tasoilla.

Ekososiaalinen yhteiskunta

Hyvinvointiyhteiskunnan muuttaminen ekologisesti kestävälle pohjalle vaatii perusteellista käännettä koko taloudessa ja yhteiskunnassa sekä paljon työtä. Muutos on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti; muuten ei saada aikaan mitään pysyvää ja tuotetaan vain lisää turvattomuutta.

Ekososiaalinen yhteiskunnan tärkeimmät piirteet voidaan hahmotella seuraavasti:

Energia

–                     Energian kulutusta vähennetään niin paljon, että kaikki energia tuotetaan hajautetusti uusituvista energialähteistä luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta; fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan

–                     Ydinenergiaa ei rakenneta lisää.

–                     Energiaa käytetään tehokkaasti ja säästäen

–                     Hukkalämpö hyödynnetään

–                     Biopolttoaineet tuotetaan sivutuotteista ja jätteistä.

Materiaalivirrat

–                     Yhdyskuntien ainevirrat perustuvat suljettuihin kiertoihin; tuotteet korjataan, uudelleen käytetään ja jäte hyötykäytettään

–                     Uusiutumattomia raaka-aineita korvataan uusiutuvilla

–                     Metsäbiomassan ja muiden omien luonnonvarojen jalostusaste on korkea (euro/kg)

Ravinto

–                     Tehomaataloudesta luovutaan. Maaseudun taloudellinen kehitys turvataan maatilojen yritysyhteistyötä ja osuustoimintaa kehittämällä sekä luonnon tarjoamia hyvinvointipalveluja kehittämällä; ravinto on lähinnä kasvispainotteista luomu- ja sesonkiruokaa; ruokahävikki on vähäistä ja ravinteet otetaan talteen ja kierrätetään. Ekologisesti kestävää karjataloutta harjoitetaan koko maassa, jotta peltojen ravinnetarve voidaan tyydyttää. Karjan ruokintaan ei käytetä ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa.

Asuminen

–                     Kaupunkimaiset taajamat ovat tiiviitä ja terveyttä edistävillä vihervyöhykkeillä eheytettyjä, asunnot ja työpaikat lähellä toisiaan ja pääasiassa puusta rakennetut uudisrakennukset tuottavat energiaa

–                     Asunnot ja asuinkorttelit ovat helposti muunneltavia eliniän tarpeiden mukaan, korjattavia ja sopivat myös yhteisölliseen asumiseen; asuntotuotannon painopiste on siirretty omistusasunnoista vuokra-asuntoihin

Liikkuminen

–                     Liikkuminen perustuu taajamissa lähinnä julkiseen liikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn; työmatkat ovat lyhyitä ja etätyö ja virtuaalitoimistot yleistä

–                     Henkilöautot kulkevat sähköllä ja raskas liikenne raiteilla ja hybridiajoneuvoilla.

–                     Hyvinvointipalvelut ja julkiset oleskelutilat (torit, puistot, monitoimitalot, kirjastot sekä urheilu- ja liikuntapaikat, nettiyhteydet) ovat lähellä ja helposti saatavilla

Palvelut

–                     Palvelu- ja kulttuurivienti kukoistaa. Suomen luonto tarjoaa runsaasti hyvinvointia edistäviä palveluita ja luontoa kunnioittavia tulonlähteitä maaseudulle.

–                     Hyvin kehittynyt jakamistalous toimii (toimistotilat, autot, kimppakyydit, loma-asunnot, saunat ja pesulat, työkalut)

–                     Tietotekniikkaa hyväksi käyttävät palvelut ja lähidemokratia ovat laajassa käytössä. Suomen korkeatasoista kirjastolaitosta kehitetään edelleen kaikkien kansalaisten kulttuurin monipuolisena tiedon ja taidon tukena.

 

Tästä karkea hahmotelma jo osoittaa, ettei ekososiaalisessa rakennemuutoksessa ole kysymys vain ilmasto- ja energiapolitiikasta. Muutokseen toki tarvitaan energiapolitiikkaa, joka vastaa ilmastopolitiikan haasteisiin, turvaa energian saannin ja luo uutta liiketoimintaan ja työpaikkoja. Tämä on mahdollista, kun panostetaan niin voimakkaasti energiatehokkuuteen ja energian säästämiseen, että tarvittava energia voidaan tuottaa kestävästi uusiutuvilla energialähteistä.

Energialla on myös sosiaalinen ulottuvuutensa. Energialasku aiheuttaa köyhille suuremman rasituksen kuin rikkaille, koska heidän kuluistaan energia vie suuremman osan. Energiatehokkuus on siten sosiaalisesta näkökulmasta ensisijainen ilmastopolitiikan keino, koska se tasoittaa eriarvoisuutta. Erityisen tärkeä se on kehitysmaiden köyhille, vaikka heidän suurin ongelmansa onkin edelleen energian saatavuus.

Siirtymällä kiertotalouteen, jossa jätteet ja tuotannon sivuvirrat hyödynnetään uusissa tuotteissa, voidaan säästää materiaaleja ja saada samalla aikaan uusia markkinoita liiketoiminnalle. Mitä paremmin hyödynnetään jo käyttöön otetut materiaalit, sitä vähemmän yhteiskunta tarvitsee uusia materiaaleja, ja samalla kaivoksia täytyy avata vähemmän ja malmeja säästyy myös tuleville sukupolville.

Hyvinvoinnin rahoitus

Hyvinvointivaltion rahoitus on oleellinen yhteiskunnallinen kysymys ja kiistelyn aihe. Kun yhteiskunnan omavaraisuusaste on korkea ja fossiilisia polttoaineita ei käytetä, tuonnin tarve vähenee, ja vientituloja voidaan käyttää enemmän hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Jakamistalous ja yhteisvarantojen laaja käyttö vähentää sekin tuontia, tuotteiden hankintakustannuksia ja takaa tuotteiden tehokkaan käytön.

Toteuttamalla ekologinen verouudistus (painopiste luonnonvarojen käytön ja jätevirtojen verottamiseen työn sijasta) sekä luopumalla ympäristölle haitallisista tuista voidaan suunnata näin kertyneitä määrärahoja vastaava summa hyvinvointipalveluihin.

Terveysmenoja säästyy, kun liikkumis- ja ruokailutottumusten muuttuminen kohentaa väestön terveyttä. Omien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja ekosysteemipalvelujen vaaliminen tuo työpaikkoja myös syrjäseuduille.

Valtion on otettava aktiivinen ote ekososiaalisen rakennemuutoksen aikaansaamisessa. Yhteiskunnan tehtävä on luoda lainsäädännöllinen perusta ekososiaaliselle yhteiskunnalle niin, että väestön perustarpeet voidaan tyydyttää tekemällä luonnonvaroja säästävät päätökset ja elämäntapojen muutokset mahdollisiksi ja välttämättömiksi. Tarvitaan myös uudentyyppisiä hyvinvointipalveluja, joiden ekologinen jalanjälki on vähäinen.

Viime kädessä kansalaiset kuitenkin itse ratkaisevat, millaiseksi yhteiskunta muotoutuu lainsäädännön luomissa puitteista. Siksi ekologisen talouden rakentamiseksi ja juurruttamiseksi tarvitaan monipuolisia ruohonjuuritason kokeiluhankkeita, joihin osallistuvat kansalaiset, kunnat ja yritykset. Valtiovallan roolina on rakentaa kokeilutoiminalle riittävä rahoitusperusta, yhteistyöverkostot ja keinot levittää ja monistaa parhaita ideoita ja käytäntöjä.