Uudellamaalla työmatkat ovat usein pitkiä. Kävin kuusi vuotta Porvoosta käsin Helsingissä töissä ja pisimmillään matka-aika oli pari tuntia suuntaansa. Lyhimmillään pääsin reilussa kolmessa vartissa työskennellessäni eduskunnassa ja asuessani keskustassa. Usein työmatka voi kestää tuota kauemmin, vaikka asuisi ja kävisi töissä kehä kolmosen sisällä.

Onneksi kaikki puolueet alkavat tajuta, ettei autojen määrä voi lisääntyä nykyistä tahtia. Uusia kaistoja ei yksinkertaisesti voi rakentaa niin paljoa, että ruuhkat eivät lisääntyisi huomattavasti nykyisestä. Joukkoliikenteen lisääminen on ainoa vaihtoehto. Se on myös helpoimpia tapoja jarruttaa ilmastonmuutotosta omalta osaltamme.

Katastrofaalista liikennepolitiikkaa ajanut keskustan Anne Berner heitti viime töikseen kunnille ratahankeyhtiöt, joihin rahaa laittamalla voisi nopeuttaa itselleen tärkeän ratahankkeen toteutumista. Meillä Vantaalla valtuusto hyväksyi yli neljän miljoonan lahjan Tampereen uuden radan suunnitteluun, vaikka rata kulkee joka tapauksessa Vantaan kautta. Perusteluna valtuustossa käytettiin kauhuskenaariota, että Turun rata tehtäisiin ensin. Se olisi kokoomuksen ja vihreiden mielestä kamalaa, koska juna pysähtyy Vantaan sijasta Espoossa.

Tällaista nurkkakuntaisuutta ei olettaisi olevan Suomen nopeiten kasvavassa kaupungissa, joka on joka tapauksessa liikenteen tärkeimmässä solmukohdassa. Turun tunnin juna on suunnittelussa pisimmällä ja sen rakentaminen kannattaa aloittaa heti kuin mahdollista. Tärkeää on, että juna myös pysähtyy Espoossa sekä Lohjalla ja Nummelassa. Pysähdykset lisäävät hieman matka-aikaa, mutta ovat Uudenmaan kehityksen kannalta välttämättömiä.

Turun junan rakentamisen ei pidä antaa hidastaa muiden yhteyksien rakentamista. Itse olen toiminut aktiivisesti etenkin itäisen rantaradan puolesta, Uudenmaan tasapainoinen kehitys edellyttää toimivaa raideyhteyttä myös itään. Helsingistä Vantaan kautta Sipooseen, Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan kulkeva rata paitsi tasapainottaisi rakentamista myös toisi upeat rantakaupungit osaksi metropolia. Niissä on valtavasti potentiaalia.

Vaikka esitin valtuustossa, ettei Vantaan pidä valita ratahankkeiden välillä suosikkiaan ja rahoittaa ratoja jotka kuuluvat valtiolle, en tietysti vastusta pääradankaan kehittämistä. Päin vastoin, pääradan parantaminen on koko Suomen asia. Kuljen itse työmatkani päärataa pitkin ja kätevä työmatka on nostanut elämänlaatuani valtavasti. On anteeksiantamatonta, että ratojen on annettu rappeutua. Pahin pullonkaula on kuitenkin Keravan ja Helsingin välillä ja sen korjaisi myös itäinen rantarata, koska lentorata on sen osa.

Samalla kun rakennetaan uusia ratoja, ei vanhojen saa antaa rapistua. Läntinen rantarata on nostettava uuteen kukoistukseen valtion ja kuntien yhteystyöllä. Vuorojen lisääminen, radan kunnostaminen ja asemia ympäröivä alueen omaleimaista historiaa kunnioittava täydennyskaavoitus voidaan aloittaa heti vaalien jälkeen, ei tarvitse odotella isojen investointien suunnitelmien valmistumista.