Puheeni Kemissä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa:
”Helsingin pörssi on historiansa aikana ollut tuottavampi kuin mikään toinen pörssi maailmassa. Silti oikeisto on vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen toitottanut, kuinka verot ja palkat ovat liian suuria.”
Suomalainen viime vuosikymmenten talouspolitiikka on tullut kalliiksi. Leikkauksilla taantumista on tehty syviä ja pitkiä. Kun yksityinen sektori on irtisanonut ihmisiä, on julkinen tehnyt samoin, jolloin yksityisellä on mennyt entistä huonommin ostovoiman ja kysynnän heikentyessä. Verotulot ovat laskeneet ja sosiaalimenot kasvaneet. Leikkauksilla on synnytetty pahan kierrettä ja otettu velkaa työttömyyteen, sen sijaan että olisi investoitu työllisyyteen.
Hyvinä aikoina sen sijaan on ylikuumennettu taloutta veronkevennyksillä, vaikka juuri silloin pitäisi verotuksella kerätä turvaa tulevaisuuteen. Hyvinä aikoina on korjattu kiireessä ja kalliilla huonona aikana rempalleen päästettyä yhteistä omaisuutta ja kilpailtu yksityisten kanssa työvoimasta.
Suomalainen talouspolitiikka on ollut lyhytnäköistä, mutta onneksi sodan jälkeen rakennettiin muutoin vahva perusta. Velkaa meillä on vähän ja tällä hetkellä saamme lainaa negatiivisilla koroilla. Valtiolla on yhä paljon tuottavaa omaisuutta, valtionyhtiöitä, jollaisia yksityiset markkinat eivät koskaan olisi perustaneet Suomeen ja jotka eivät olisi kasvaneet menestystarinoiksi, jos ne olisi lyhytnäköisesti myyty aiemmin.
Varteenotettavat puolueettomat taloustieteilijät ovatkin lähes järjestään vasemmiston linjoilla – jos talouskehitys hyytyy, kannattaa tulevaisuuteen investoida ja ylittää kuoppa lainarahalla. Valtion lainat ovat kiinteäkorkoisia ja niiden reaaliarvo pienenee ajan myötä itsestään.
Meillä ei ole mitään hätää, kunhan pidämme ihmiset mukana yhteiskunnassa, eikä ketään työnnetä sen ulkopuolelle. Siitähän työllisyysasteen nostamisessa, koulutuksen peruskorjauksessa ja joustavammassa sosiaaliturvassakin pitää olla kyse! Suomalaisessa uuskielessä rakenneuudistus on tähän asti tarkoittanut ihmisten olosuhteiden huonontamista. Petteri Orpon mielestä tulevaisuuden hyvinvointiin ja osaamiseen tehtävät rakenneuudistukset ovat turhaa ”köllöttelyä”.
Inhimillistä velkaa meillä on kohtuuttoman paljon. Maksamme yhä velkaa 1990-luvun lamassa syrjäytettyjen ihmisten ja heidän lastensa pahoinvointina. Sekä sosiaalisesti, että myös taloudellisesti.
Meidän hallitusohjelmamme on käänne myös talouspoliittisesti oikeistohallituksen vastuuttomaan ja lyhytnäköiseen politiikkaan. Verotuksen ja valtion omaisuuden osalta se jättää yhä toivomisen varaa, mutta suhdannepoliittisesti ohjelma on historiallisen hyvä. Ohjelman perusviritys on juuri oikea ennusteiden mukaiseen hiipuvaan kasvuun. On pidettävä yhteiskunnan pyörät pyörimässä, kun maailmantalous sakkaa.
Maailmantalouden kehitystä pidemmälle ei tiedä kukaan, mutta romahduskin on hyvin mahdollinen. Siihenkin on nyt ensimmäistä kertaa varauduttu, kun kehysten ulkopuolelle on varattu nopeasti käyttöön otettava elvytyspuskuri. Toivottavasti sitä ei tarvitse käyttää.
Nykyiselle hallitukselle talous on koko yhteiskuntaa varten, eikä vain yritysten omistajien lyhyen tähtäimen voittojen maksimoimista varten. Yritykset kyllä menestyvät, jos ne valmistavat tuotteita, joille on kysyntää. Kun oikeisto hehkuttaa kikyä, se jättää mainitsematta, että yksikkötyökustannuksemme olivat vientiteollisuudessa jo aiemmin kilpailijamaita pienempiä – suomalainen työ on erittäin kilpailukykyistä.
Kyse on yhä vain siitä, kenelle hedelmät jaetaan. Suomessa on jaettu suhteettoman suuri osuus omistajille ja työntekijät ovat joutuneet tyytymään vähempään. Kuvaavaa onkin, että Helsingin pörssi on historiansa aikana ollut tuottavampi kuin mikään toinen pörssi maailmassa. Silti oikeisto on vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen toitottanut, kuinka verot ja palkat ovat liian suuria.
Hallitusohjelma on turva meille keskisuurille puolueille, mutta uskon, että hyvällä hengellä ja luottamuksen rakentamisella voimme päästä tarvittaessa myös sen yli. Hallituksen ensimmäistä budjettia rakennettaessa ohjelman lähtökohdat ovat oikeat, eikä hallituksen pidä lähteä myötäilemään opposition ja vanhaan paluuta vaativien politiikan kommentaattoreiden vaatimuksia paluusta vastuuttomaan leikkauspolitiikkaan.