Suomalaiset! Täällä puhuu pääministeri vielä kerran! Selvitän nyt lopullisesti kaiken epäselvyyden liittyen tietojeni tietämisen tiedostamiseen valtakuntaa kuohuttaneessa tapauksessa.
Käväisin pari viikkoa sitten Kolumbiassa! Tosi juttu! Silloin kun Nalle ilmoitti että Nordeasta potkitaan 6000 työntekijää pois. Ja aivan sattumalta olin siellä, kun tämä yhden toimittajan kirja julkaistiin. (Kolumbiassa oli lumi muuten vähän erilaista kuin Suomessa ja se oli kaupallistettu paremmin.)
Mitä tulee tietoihini hallituskumppanini, Perussuomalaisten (hallituksessa vuodesta 2015, osa sakista on siellä edelleen) hajaannuksesta, lausuma sitä koskien on tässä, täsmällisesti muotoiltuna. Jaan sen ennen kuin se menee minuutin päästä silppuriin.
1
Haluan tehdä tiettäväksi, että en ole tietoinen siitä tiedosta, jonka tiesin ja muistin kesällä 2017, tai siitä mitä tieto koski ja miten tietoisuuteni tiedosti tiedon, jota en muistaakseni tiennyt enkä tietääkseni muistanut.
Sanon nyt, että se, mitä sanoin silloin pitää ja sen mitä sanon sen pitämisestä sanon, koska pidän sanomisesta ja se pitää sanoa. Tietoa ei ollut siitä mitä ei voinut tietää, eikä varsinkaan suunnitelmaa mahdollisuudesta tietää mahdollinen tieto, annan siitä silloisen sanani.
Mitä tulee siihen kuka ja miten ja miksi ja kenen aloitteesta ja missä yksinäisessä kama sutra -asennossa oli suunnittelematta auton takakontissa on selvästi selvitetty ja onkin selvää, että salailua ei ollut missään tapauksessa tietääkseni. Se on tiedossani tällä hetkellä oleva totuus sanottuna ja pitäydyn näissä sanoissa, se on sanomattakin selvää.
2)
Kesä oli kylmä, sateinen ja tuulinen. Olen ilman mielikuvituksen apua unohtanut, että unohdin eräät asiat, jotka muistin ennen niiden unohtamista…ehkäpä lensin lentokoneella, ehkäpä autopilotti lensi…ehkäpä joku sanoi Halla-aho…niin…presidentti ei halunnut tarjota pullakahveja…oliko se niin…vai kahvi ilman pullaa…
Annan myös insinöörimäisen esimerkin: en voi tietää mitä muistan tulevaisuudessa nykyhetkestä, joka on tulevaisuuden ja menneisyyden välissä. Mitäpä voisin nyt tietää tiedoistani ja muistoistani ajassa, joka ei ole vielä ? Miten siis, vastaavasti, voisin muistaa enää mitä tiesin tietoisuudessani toisella tapaa toisessa ajassa eli menneisyydessä, joka oli jo? Täh???
3)
Entäpä mitä tiedän? Sitä mitä en tiedä, en tiedä. Mutta, oletteko ajatelleet, että minää ei ehkä ole. Ihminen luulee olevansa jotain mutta ei ole kukaan. En voi tietää, koska en ole olemassa, on naamio jota pidän ylläni…lasit ja puku ja rauhallinen puhuminen…se rooli on mennyt läpi…Suomen valtiolla on omaisuutta, jolla voidaan tehdä rahaa, rahaa, valtavasti rahaa.. niin…mitä siitä…tarvitaan peitoksi sanoja verhoksi ja usvaksi ja uduksi ja sanoja tulee ulos suustani ja mitäpä minä niistä tiedostan tai mistä olen tietoinen..salaisuus, vale…vai ihana unohdus?…se voi olla totta…unohdus…tietoisuudessa voi olla tietämättömyys tai unohdus…jos ajattelee tarkasti ajatuksilla ja muistilla, niin unohtaa tai muistaa ajatuksia ja muistoja siitä mitä silloin tapahtui ja josta sanottiin ja kuultiin sanoja…
4)
Muistoja…silloin kesällä…ehkäpä olento joka on minussa mutta en ole minä…,se joka puhuu minua, minussa, mutta ilman minua, alkoi liikuttaa suutani….Timo Soinin valtiosihteeri…oliko hän siellä vai ei…yllätyin… puoluekokous…Halla-ahon vallankaappaus…coup d’état…ne sanat, olivatko ne olemassa silloin…en keksinyt niitä, en ollut niistä vastuussa, ne olivat olleet olemassa jo ennen syntymääni, muisti…se on mielikuvitusta…mielikuvitus on muistia…menneisyyden kuvat siirtyvät jonnekin…entäpä silloin… olin täälläolollani, rajapintani avulla erottautuvuana ihmiskappaleena siellä eräässä paikassa joskus ja en muistaakseni sanonut mitään…vaan minua puhuttiin, sanat sanoivat sanansa, merkityksensä, jota ei…ole…minuakaan ei ole..hyvinvointi…yhteiskunta…sopimus… eivät ne ole asioita…ollenkaan…Selvä homma.