Bärre, 70+, tietää vastauksen. Bärre on mielenterveys- ja päihdekuntoutuja. Häntä pelottaa – oikeasti. Hän ei ole vihainen eikä katkera. Hän on peloissaan.
Bärre haluaa vanhusten ”keskitysleirit” pois. Lääkityksen pitää olla asiallista. Vanhuudessa pelottaa vapauden menetys ja itsetunnon rapistuminen vanhusten hoidossa, nälässä pitäminen hoivakodeissa.
Tapasin Bärren 5.2.2019. En pysty kirjoittamalla välittämään sitä pelon tunnetta, jonka henkilökohtaisesti pystyin aistimaan kyseisen keskustelun aikana. Hän on ollut mielisairaalassa, jossa on paremmat olot kuin vanhustenhoidossa: säännöllinen ruokailu, ulkoilu, hoitotapaamiset, harrastusmahdollisuudet.
Bärreä huolestuttaa myös päihdekuntoutuksen alasajo. Hän on A-klinikan asiakas. Aikaisemmin A-klinikalla on ollut tapahtumia kerran viikossa. Vuoden 2018 aikana 2 kertaa kuukaudessa. Nyt vuonna 2019 tapahtumia ei ole edes joka kuukausi. Tapahtumilla ja tapaamisilla on suuri vaikutus päihteettömyyden tukemisessa. Onneksi Bärre on löytänyt tiensä myös Tukiyhdistys Karviseen ja sen päivätoimintaan. Siellä on mahdollisuus harrastaa ja saada keskusteluapua.
Karvisessa saa arkipäivisin edullisen lounaan, kaksi kertaa viikossa on leivänjakoa. Toistaiseksi Bärre tulee toimeen, kun on mahdollisuus hyödyntää näitä. Tullakseen omillaan toimeen, pitäisi saada 1.200 €:n takuueläke. Joka Bärren tapauksessa olisi 200 €:n panostus yhteiskunnalta. Onko liikaa? No ei ole. Varsinkaan kun ajattelee, mikä sen merkitys on omatoimiselle toimeen tulemiselle ja hyvinvoinnille.
Terveydenhoitoon Bärre on tyytyväinen. Hänen luonaan käy omahoitaja säännöllisesti kerran viikossa – tarvittaessa useamminkin ja lääkärin kanssa. Niinpä hänen toiveensa onkin pysyä sellaisessa kunnossa, että voi viettää vanhuuttaan kotona. Mutta ei sinne hylättynä.
Julkaisen kertomuksen Bärren luvalla ja tahdosta. Hän tietää, ettei ole asian kanssa yksin.