Elämme jälleen aikoja, kun Helsingissä rakennetaan tulevaisuutta talouden raameissa. Pormestarin budjettiesitys on tulossa 29.10.2020. Sen jälkeen tiukalla aikataululla tehdään päätöksiä.
Mitkä ovat suurimpia inhimillisiä huoliani erityisesti tänä poikkeuksellisena aikana?
- opetus
- työllisyys
- sote, erityisesti mielenterveys- ja vanhuspalvelut
Mitkä ovat kaupungin valtuustostrategian tavoitteet?
- 0,5 % tuottavuustavoite (voi mikä ihana sana säästö- ja leikkaustoimille)
Kaupungin tavoitteessa ei ole minkäänlaista pitkäaikaiseen kuntalaisten hyvinvointiin liittyvää näkökulmaan.
Ihan pakko ensin kommentoida tuota tuottavuustavoitetta. Mitä koko sana merkitsee? Koulutuksen osalta miellän itse sanan niin, että puolen prosentin osuus oppilaista – erityisesti tukea tarvitsevista – pärjää paremmin oppimisessa kuin aikaisemmin. Laadukkaan ja oikein resursoidun opetuksen avulla. Siinä on tavoitetta. Työllisyyden osaltahan tuotavuustavoitteena saisi olla enemmänkin kuin puolen prosentin työllisyyden kasvu. Siinä on tuottavuustavoitetta. Mielenterveys- ja vanhuspalveluissa tavoitetta voi mitata hyvinvoinnilla eli vähentyneellä tarpeella palveluiden käytössä – asiakaslähtöisesti. Tuottavuushan tarkoittaa sitä, että saadaan jotain lisää. Miinusmerkkinen tuottavuus ei oman sanavarastoni mukaan ole tuottavuutta vaan tappiota.
Kasvatus- ja koulutuslautakunnan linjaukset ovat täydellisessä ristiriidassa opetusministeriön koronatilanteesta seuranneen ohjeistuksen kanssa. Erityisen huolestuttavaa on se, että keväältä on todistetusti valtava oppimisvelka. Tukea tarvitsevat ovat jäänet suurelta osin vaille lainmukaista heille kuuluvaa tukea. Syksyn aikana kouluissa on ollut paljon sijaisia, joka myös vaikuttaa. Tätä oppimisvelkaa maksetaan pitkään. Sitä ei makseta lautakunnan suunnittelemilla toimenpiteillä: peruskoulujen ryhmäkokojen kasvattaminen sekä samanaikaisopetuksen ja jako- ja kerhotuntien vähentäminen, peruskoulujen aamutoiminnasta luopuminen ja ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen lisääminen ja ei-vetovoimaisten tutkintojen vähentäminen. Nämähän ovat olleet jo ennestään vuosia säästölistalla.
Syrjäytymisen ehkäiseminen alkaa jo varhain. Helsingissä on jo ennestään vaikeuksia varhaiskasvatuksen opettajien ja vakituisten sijaisten saamisessa. Erityisesti pitää panostaa vakituisen varahenkilöstön palkkaamiseen. Myös ala-asteille pitäisi luoda kaupungin palkkalistoilla olevien sijaisten verkosto. Kun näitä lyödään euroina budjettiin, pitää ottaa huomioon myös panos-tuotos ajattelu. Taloudelliset panostukset maksavat vuosien mittaan itsensä takaisin kasvaneena hyvinvointina.
Haasteena – ja yhtenä syynä säästötoimille – nähdään työllisyyden heikkeneminen ja verotulojen väheneminen. Tilannehan ei parane leikkaamalla ja investointeja lisäämällä. Päin vastoin, elvyttämällä ja investoinneista kiinni pitämällä ja mieluummin niitä aikaistamalla saadaan työllisyysaste pidettyä paremmalla tasolla. Ja tässä niin kuin monessa muussakin säästökohteessa pitää muistaa seurannaisvaikutukset. Helsinki on taloudellisesti hyvin toimeen tuleva ja vaikka kaupungin tulot tilanteesta johtuen putoavat, ei velanottoakaan juuri nyt pidä pelätä. Eikä myöskään kohtuullisia veronkorotuksia.
Siitä päästäänkin jouhevasti mielenterveys- ja vanhuspalveluihin. Mitä enemmän leikataan muista palveluista ja kaupungin omasta toiminnasta, sitä enemmän tulevaisuudessa tarvitaan mielenterveyspalveluja. Psykiatristen poliklinikoiden toimintaa ajetaan jatkuvasti alas. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluissa on satojen ihmisten mentävä aukko. Osastohoitoon on mahdotonta päästä ajoissa. Hinta on jo nyt kova. Odotettavissa on, että jatkossa koronakriisin seurauksena mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa, ei suinkaan vähene.
Vanhuspalveluissa laitospaikat ovat kiven alla. Kotipalvelun piirissä on lukuisia vanhuksia, jotka eivät tosiasiallisesti pärjää yksin kotona. Seuraan läheltä kotona asuvia, kotipalvelun palvelujen varassa eläviä vanhuksia: lähinnä muistisairaita ja liikuntakyvyttömiä. Useiden pärjääminen (kirjoitin ensin hyvinvointi, mutta eihän siitä voi tässä yhteydessä puhua) on naapureiden hyväntahtoisuuden ja avun varassa. Kun hoivaa ja turvaa tarvitaan 24/7. Harvoissa elinympäristöissä tällaista naapurustoa edes löytyy. Laitospaikan saaminen tarkoittaa sitä, että siirrytään sairaalan vuodeosastolle tai saattohoitoon. Yksin turvattomana ilman riittävää hoivaa asumisen sijaan pitäisi olla mahdollisuus viettää viimeisiä vuosia turvallisessa palveluasumisen yksikössä, niin kauan kun vielä on jonkinlaista toimintakykyä jäljellä. Eli elää arvokasta vanhuutta.
Jos koska, niin nyt on mahdollisuus vaikuttaa valtuutettuihin. Jos et halua rapautuvaa Helsinkiä, ota yhteyttä omaan valtuutettuusi. Ja jos et sattunut äänestämään 2017, teepä se nyt kevään 2021 vaaleissa. Siksi, että saataisiin valtuustoon ihmisiä, joille oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuden poistaminen on tärkeää. Niin, että Helsingissä on hyvinvointia kaikille, ei harvoille.