Puoluekokouksen painaessa päälle herää ihmisten mielenkiinto puolueen henkilövalintoihin ja poliittiseen linjaan. Vaaleista toiseen kärsityt tappiot herättävät suuria intohimoja ja keskusteluita siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. On oikein ja hyväksyttävää, jopa suotavaa käydä keskustelua tilanteen parantamiseksi. Puolueen kannatuslukuja seuratessa voi vain todeta, että tällä hetkellä kaikilla puolueen aktiiveilla on suuri työ kääntää kurssi paremmalle reitille. Pitää samalla muistaa kuitenkin se, että kannatus on vakaata ja siltä pohjalta on hyvä ponnistaa.

Nyt on vaihtumassa koko puoluejohto, mutta onko se avain menestykseen, onkin toinen juttu. Pelkkä puoluejohdon vaihtaminen tuskin vaikuttaa kannatukseen kuin hetkellisesti. Eikä tämä ole henkilöiden arvostelua, vaan toteamus tilanteesta. Arjessa näkyvä tekeminen ja se kuinka ihmiset sen kokee, vaikuttaa kokonaisuuteen.

Poliittinen tavoiteohjelmaluonnos antaa jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka leveällä puolueessa on seinät ja kuinka korkealla katto. Itse hiukan vierastan liian laajaa tavoiteohjelmaa, jossa puolue määrittelee jokaiseen mahdolliseen asiaan jonkin kannan. Varsinkin asiat, jotka jakavat puolueen aktiiveja ja kannattajia, olisi ehkä syytä miettiä uudelleen.

Jossain vaiheessa minulta on kysytty, onko Vasemmistoliitto työväenpuolue. Asia varmasti mietityttää meidän nykyistä kannattajakuntaa enemmänkin. Itse näen Vasemmistoliiton työväenpuolueena, mutta aika on muuttunut. Tämän päivän työläisiä on edelleenkin ne tehtaissa leipänsä tienaavat ”rasvanahkaduunarit”, kuin myös esimerkiksi palvelualoilla ja hoitoaloilla työskentelevät. Kaikki työ on yhtä arvokasta, eikä siten vastakkainasettelua niiden välillä kannata edes ajatella.

Paljon hyvää on jo puolueen julkikuvassa tapahtunut ja se on hyödynnettävä. Esimerkkinä käy puoluehallituksen kannanotto suomalaisen maatalouden puolesta, joka oli miellyttävää luettavaa. Se on asia, jota täällä maatalousvaltaisella alueella arvostetaan. Muilta puolueilta ei ole yhtä selkeää kannanottoa aiheesta tullut julkisuuteen.

Tavoitteena tulevalle puoluekokouskaudelle on syytä asettaa sellainen kannatus, jolla saavutetaan eduskunnassa vähintään kaksikymmentä kansanedustajapaikkaa. Tavoite voi vaikuttaa hurjalta ja sitä se ehkä onkin. Mutta jos vähänkään mietitään poliittisen liikkeen vaikuttamismahdollisuuksia, niin parhaiten se onnistuu kannatuksen kautta. Askel askeleelta ja selkeällä, yhdessä tehdyllä työllä tavoite on mahdollista saavuttaa.