Mitäkö ajattelee kiinalainen kadunmies? Valvonnasta, ettei valtiaita kritisoida, uiguurien vangitsemisista ja leireille passituksista tai Tiibetistä, työntekijöiden oikeuksista.
Minulla on lapset, työpaikka, äiti, sisko ja setä. Kaikki on hyvin enkä näe nälkää ja kaikki ovat turvassa.
Mitäpä ajattelee suomalainen kadunmies? Perussuomalaisen kansanedustajan vieraslajipuheista, Suomen Sisun puheenjohtajan sodanjulistuksesta kulttuurimarxilaisuutta kohtaan, huulipunahallituspuheista tai sitä, että uusnatsit marssivat kadulla ja kantavat hakaristilippuja. Tai mitä ajattelee kaduntallaaja siitä, että soldiers of Odinin ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kesäleirillä ammutaan jousipyssyllä Li Anderssonin ja Antti Rinteen naamakuvia?
Minulla on lapset, äiti, sisko, veli ja setä ja kaikilla on asiat loppujen lopuksi hyvin. Kesämökki pitää laittaa talviteloille. Onneksi meillä sentään on vapaammat olot kuin jossain Kiinassa!
– Sanoitko minulle jotain? Olen kiinalainen kadunmies.
– Mitä ihmettä, luetteko te kiinalaiset ajatuksenikin?
– En sentään, ainakaan minä. Olen täällä pari kappaletta ylempänä. Puhuit itseksesi ajatuksiasi ääneen. Et ehkä vain huomannut?
– Ai! En huomannut puhuvani ääneen.
– Ei se haittaa. Mukava jutella jonkun kanssa. Tunsin itseni yksinäiseksi.
– Joo, mukava jutella, totta.
– Äänesi kuulosti äsken ahdistuneelta. Haluatko puhua siitä?
– No, kun en uskalla tehdä mitään.
– Mitä sinun pitäisi sitten tehdä?
– No, ottaa kantaa. Sanoa, että ei saa kiusata maahanmuuttajia. Ihmisiä hekin ovat.
– Teillä suomalaisilla on vaikeampaa kuin meillä kiinalaisilla.
– Ai?
– Katsos, meillä kiinalaisilla kadunmiehillä on helpompaa kuin teillä suomalaisilla kadunmiehillä.
– Niinkö?
– Kyllä! Meillä ei ole mitään mahdollisuutta ottaa kantaa epäkohtiin. Teillä on mahdollista ottaa kantaa, mutta siinä on suhteettomat riskit. Voi joutua itse kuseen. Tulla kiusatuksi tai jopa hakatuksi.
– Niin. No.
– Mutta annetaan näiden olla nyt. Leikitäänkö?
– Leikitään vaan. Mitä?
– Osaatko Kuka minä olen -leikkiä?
– Osaan. Ole sinä ensin joku ja minä kyselen.
– Selvä. Olen valmis. Aloita vain.