Kävin eilen lasten kanssa pitsalla Raahen parhaassa pitseriassa. Listalle oli ilmestynyt uusi juusto-kasvis-pitsa. Oli hyvää.
Taistelin syödessäni kuitenkin ahdistusta vastaan. Viereisessä pöydässä kuusihenkinen seurue selitti toisilleen Kreikan velkakriisiä. Troikan (EU, EKP, IMF, kvg) viestintä oli tavoittanut yleisönsä: ”kreikkalaiset eivät aio maksaa velkojaan eivätkä tee mitään vaan jättävät kaiken EU:n kannettavaksi”. Sitaatti on sanatarkka.
Kreikka on tehnyt uudistuksia. Jopa alkuvuonna valtaan nouseen Syrizan ”vasemmistohörhöilyä” ”typeränä ja vaarallisena” pitävä bloggaaja tunnustaa, että Kreikka on tehnyt kovempia uudistuksia kuin muut euromaat. Se on sopeuttanut palkkatasoa, leikannut julkista sektoria, pienentänyt julkisen sektorin rahoitusvajetta, parantanut yritysten toimintaedellytyksiä ja uudistanut eläkejärjestelmää. Myös tämä Helsingin Sanomissa julkaistu lista ja vertailu Suomeen kertoo, että ”Kreikka on tehnyt rajuja uudistuksia”.
Pitserian analyytikoilta unohtuu (tai media unohti kertoa), että Kreikan aiemmat hallitukset vuodesta 2010 lähtien suostuivat troikan austerity-politiikkaan eli leikkaamaan ja säästämään vääristä paikoista. Se syvensi kriisiä entisestään aiheuttamalla suurtyöttömyyden, romauttamalla kansalaisten turvaverkot ja kasvattamalla valtion velkaa lukemiin, joita maa ei pysty maksamaan enää edes IMF:n tai Saksan valtiovarainministerin mielestä.
Kriisin taustalla ovat taloustilannettaan peitelleet Kreikan hallitukset ja niitä lainoittaneet kansainväliset pankit. Toisaalta eurojärjestelmä ja keskuspankki kylvivät kriisin siemeniä parinkymmenen vuoden ajan, minkä myöntää Suomen valtiovarainministeriökin. Kuitenkin vasta austerity-kurjistukseen kyllästyneet kreikkalaiset äänestivät valtaan vasemmistohallituksen, joka kampanjoi korruption kitkemiseksi ja haluaa remontoida verojärjestelmän.
Koska austerity-poliitikot ovat vallassa melkein joka puolella Eurooppaa, Syrizalle ei haluta antaa mahdollisuutta. Nordean päivystävän ekonomistin mielestä ”pahinta olisi, jos Syrizan politiikka alkaisi nauttia kannatusta muuallakin Euroopassa”. Tutkijoiden mukaan itsenäiseen päätökseen päätyvästä Kreikasta – tässä tapauksessa eurosta eroavasta – ei haluta liian houkuttelevaa esimerkkiä muille maille.
Kreikan parlamentti päättää parhaillaan, antaako se Syrizan johtamalle hallitukselle valtuudet jatkaa neuvotteluja hallituksen tekemän, nyt jo hyvin austerity-henkisen, esityksen pohjalta. Ateenasta tulevien raporttien mukaan Syrizan kannattajat ovat hyvin hämmentyneitä hallituksen perääntymisestä vaatimuksistaan päättää itse talouden sopeuttamisesta. Voi olla, että troikka on luvannut leikata joitain velkoja – tai ainakin neuvotella siitä – vastineeksi heitä miellyttävästä leikkausohjelmasta. Luin juuri tviittejä, joiden mukaan vain natsit ja kommunistit olisivat äänestäneet austerityä vastaan, joten Syriza näyttää hävinneen taistelunsa.
En osaa tuomita puoluetta vaikka moni vasemmistolainen varmasti osaa. Euroopan ainoana vasemmistohallituksena syvimmässä kriisimaassa se oli mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä vastustamassa kurjistamista. Kaiken lisäksi valtaosa Syrizasta haluaa maan pysyvän eurossa. Euroopan vasemmistolla ei taida olla yhteistä vaatimusta rahaliiton purkamisesta. Suomen Vasemmistoliittokin uskoo euron mahdollisuuksiin: eurovaaliohjelman mukaan ”yhteisvaluutta on purettava hallitusti” ”mikäli eurokriisiä ja eurovaluutan ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla”. Olisiko Kreikan kriisi, sen pahentaminen austerityllä ja nyt maan kohtaama kiristys osoituksia siitä, ettei kestävää tapaa keksitä ennen kuin on liian myöhäistä?
Ahdistuin pitseriassa pääasiassa siksi, etten puuttunut keskusteluun. Ei sitä selvinpäin mennä vieraisiin pöytiin huutelemaan. Eikä vieraan pöydän puheenparsi yllättävää ole, ovathan suomalaiset kaikken innokkaimpia Kreikan kurittajia. Patamusta hallitus rasisteineen sekä austerityn sellaisenaan niellyt media eivät tätä intoa ole ainakaan laimentaneet.