”Eduskunnan kanslia ehdottaa isoa remonttia avustajakäytäntöön”, uutisoi Helsingin Sanomat viime viikolla. Talon sisällä ”isosta remontista” on puhuttu jo pidempään.

Me kansanedustajien avustajat olemme nyt eduskunnan kanslian työntekijöitä, mutta kanslialla on oikeastaan vain työnantajan vastuut eikä juurikaan oikeuksia. Kansanedustajat valitsevat avustajansa, ovat näiden esimiehiä ja hoitavat tehtävänsä hyvin tai huonosti. Eduskunta kärsii seuraukset, jos esimiestoiminta lipsahtaa huonon puolelle.

Eduskunta haluaa työnantajavastuusta eroon ja ratkaisuksi tarjotaan ryhmäkansliamallia. Siinä kaikki kansanedustajia avustavat työntekijät palkkaa eduskuntaryhmä, jolle siirtyy myös oikeus järjestää työtehtävät haluamallaan tavalla. Tosin eduskunta yrittää pehmentää tarjousta kansanedustajan oikeudella omaan henkilökohtaiseen avustajaan, mutta ryhmät tuskin tätä hyväksyvät – siirtäisihän se vastuut ilman oikeuksia käytännössä vain työnantajalta toiselle.

Jo nykyisin ryhmäkanslioissa on siis koko ryhmälle työskentelevää henkilökuntaa, esimerkiksi Vasemmistoliitolla viisi työntekijää. Kanslian kuluihin tuleva määräraha riippuu kansanedustajien määrästä. Demarit puolestaan kokeilevat ”isoa remonttia” siten, että osa heidän avustajistaan on ryhmän työntekijöitä. Työtehtävät (ja työsuhteen ehdot) vaihtelevat perinteisestä avustamisesta erikoistuneempiin vastuisiin. Vasemmistoliiton ryhmässä on myös jo aiemmin mietitty, millainen malli mahdollisesti olisi.

Win-win ja win-lose

Työnantajille – vanhalle ja uudelle – uusi malli on pelkkää winwiniä. Eduskunnan kanslia pääsee kummallisesta tilanteesta eroon ja ryhmät pääsevät tekemään koordinoidumpaa politiikkaa. Nykysysteemissä ryhmillä on ehkä kaikkein vähiten sanottavaa avustajien työskentelyyn, ja näiden keskenään tekemä yhteistyö on kokemukseni mukaan aika vähäistä.

Eduskunta pääsee myös eroon avustajien palkkakiistasta. Avustajien tehtävänkuvia ei ole määritelty kunnolla eikä työn vaativuutta ole arvioitu. Niitä ei halutakaan tehdä, koska avustajien palkka osoittautuisi selvästi liian pieneksi. Jotain suuntaa palkkakuopan syvyydestä saa vertaamalla yhden kansanedustajan avustajan kuukausipalkkaa (2 315 euroa) kahta kansanedustajaa avustavan palkkaan (3 086 euroa). Tällä on ilmeisesti haluttu ohjata edustajia yhteisen avustajan malliin, joka on työnantajalle halvempi mutta avustajalle parempi.

Kansanedustajille ja avustajille ryhmäkansliamalli voi tarkoittaa vähän win ja jonkin verran lose. Uuteen järjestelyyn opettelu ei sinänsä ole heikkous, mutta edustajat haluavat ja saavat tällä hetkellä omiin tarpeisiinsa sovitettua avustamista, ja tämä joka tapauksessa vaikeutuu jatkossa.

On mielenkiintoista nähdä, miten ryhmäkansliamalli muuttaa eduskuntaryhmien dynamiikkaa. Tämä varmasti riippuu niin puolueesta kuin ryhmän koostakin. Kun nyt kansanedustajilla on omassa vallassaan yhden ihmisen verran apuvoimia, jatkossa apuvoimia on vähemmän eikä sekään ole enää omassa vallassa. Parhaimmillaan erikoistuneet, motivoituneet ja koordinoidut poliittiset asiantuntijat luovat tulevaisuudessa uutta yhteistyötä ja tuottavat entistä hyödyllisempaa tietoa kansanedustajien työn tueksi. Pahimmillaan avustajien työpanoksesta riidellään ja he tuottavat vain ryhmäjohdon linjaa tukevia sisältöjä. Pahintakin huonommassa tilanteessa avustajakunta siirtyy käytännössä puoluetoimiston työntekijöiksi tekemään vaalityötä lainsäädännön sijaan.

Malli todennäköisesti nostaa avustajien palkkoja. Samalla se vähentää heidän määräänsä, koska määrärahasta ei missään tapauksessa tule kyllin korkeaa nykyisen avustajamäärän palkkojen nostamiseksi. Työn määrän vähentäminen tulee olemaan haastavaa. Normaalimittaan kasvavan palkan vastineeksi kaavaillaan myös esimerkiksi kokonaistyöaikaa sekä huononnuksia etätyömahdollisuuksiin ja siten esimerkiksi luottamustoimien hoitamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella. On lisäksi arvoitus, millä ehdoilla uuteen malliin ihmisiä palkataan, ja jäävätkö ryhmäkanslioiden avustajat eduskunnan nyt tarjoamien terveys-, liikunta- ja muiden sellaisten palvelujen ulkopuolelle. Näistä palveluista on vaikea panna ainakaan paremmaksi. Yleissitovasta työehtosopimuksesta lienee myös turha haaveilla – onhan eduskuntaryhmissä niitäkin, jotka mieluiten lakkauttaisivat ay-liikkeen kokonaan.

Kansanedustajien avustamisesta puolueiden avustamiseen

Nykyiset avustajat ei siis siirry mihinkään. Meidän kaikkien työsuhteet päättyvät vaalikauden mukana ja pahimmassa tapauksessa useita vaalikausia kertyneet työsuhteen edut katkeavat vaikka paikka avautuisikin uudessa mallissa. Keskeistä onkin vaikuttaa jo nyt joukkovoimalla ja hyvillä suhteilla tulevien työsuhteiden ehtoihin, jotta nykymallin hyvät puolet voidaan säilyttää. Kansanedustajia kiinnostanee sorvata ryhmien omista säännöistä sellaiset, että heidän saamansa palvelu ja vaikutusmahdollisuutensa työntekijävalintoihin pysyvät tarkoituksenmukaisina.

Yleisesti kiinnostavinta on tietysti se, mitä avustajamallin ”iso remontti” tekee sen alkuperäiselle tarkoitukselle. Kansanedustajan lainsäädäntötyön tukemisesta siirrytään enemmän puolueiden eduskuntatyön tukemiseen. Puoluetukea se ei vielä ole, ja eduskunta haluaa varmasti varmistaa, ettei kanslioiden määrärahoista piilopuoluetukea tulekaan. Mutta onko se mahdollista? Rajanveto avustajakunnan roolista esimerkiksi puolueen ohjelmatyössä, työryhmissä ja vaikkapa puoluejohdon puheiden valmistelussa voi osoittautua hankalaksi.

Jätin tästä kirjoituksesta konditionaalit pois, sillä ryhmäkansliamalli näyttää tulevan vääjäämättä. Ensin puhuttiin ryhmien vapaaehtoisesta siirtymisestä, nyt pelkästään uudesta, kaikkia koskevasta toimintamallista. Nykyisessä avustajajärjestelmässä on valuvikansa (palkkaus, työn vaativuus ja työnantaja-asema) mutta pelkään, että uusi järjestelmä huonontaa kansanedustajien saamaa palvelua, korostaa entisestään puolueiden roolia ja luo uutta eriarvoisuutta avustajien välille.

(Kirjoituksesta ei voi lukea arviointia Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä tai sen tulevasta ryhmäkansliamallista vaan kirjoitus käsittelee aihetta yleisesti eduskuntaryhmien, kansanedustajien ja kansanedustajien avustajien kannalta.)