Paljastukset Yleisradiosta testaavat median itsesääntelyn ja sananvapauden tilan. Yleisön luottamusta tiedotusvälineet voivat lunastaa jo tänään, itsenäisyyspäivän natsimarsseista uutisoidessaan.

Viime lauantaina Yleisen Lehtimiesliiton hallituksen kokouksessa keskustelimme pääministeri Sipilän yhteenotoista median kanssa ja niiden vaikutuksista Yleisradiossa. Keskusteltavaa riitti. Kokeneet toimittajat muistavat poliitikkojen vaikuttamisyritykset vuosikymmenten ajalta. Nuoremmat tietävät, millaisissa yt-neuvottelujen paineissa nykytoimituksissa työskennellään. Olennaisena asiana pidetään ainakin sitä, että toimituksen johto ja toimittajat voivat luottaa toistensa tukeen, kun ulkoa tulee paineita.

Näin itsenäisyyspäivänä ylpeillään suomalaisen yhteiskunnan saavutuksilla. Sanan- ja lehdistönvapaus ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta: kansainvälisissä vertailuissa hyvässä kuosissa, mutta väljähtyvät ja rapautuvat ellei niistä pidetä jatkuvaa huolta.

Yleisradioon ja pääministeriin liittyvät paljastukset ovat osoittaneet rapautumisen akuutiksi ongelmaksi. Yksittäisiin tapauksiin kantaa ottamatta voi todeta, että sananvapaus on ja on ollut uhattuna, ja näin Lehtimiesliiton hallituksessa todettiin.

Lehdistönvapauden kannalta on tärkeää, että paljastukset painostuksesta ja sen onnistumisesta käsitellään perin pohjin julkisuudessa. Median itsesääntelyn toimivuus mitataan näiden kohujen myötä.

Se, miten Ylen toimittajat ovat ”harjanneet” päätoimittajaa ohjelmissaan paljastusten jälkeen, on vähintä, mitä voi odottaa. Toimittajana mutta ennen kaikkea lukijana, kuuntelijana ja katsojana odotan myös vahvoja takeita siitä, että valtionyhtiössä otetaan tapahtuneista opiksi. Päätoimittajia ei pidä erottaa huutoäänestyksellä ja ulkopuolisella painostuksella, mutta yleisön luottamuksesta on pidettävä tavalla tai toisella kiinni vaikka sillä ei pääministerin luottamusta saisikaan.

***

Luottamusta voi alkaa lunastaa heti tänään, itsenäisyyspäivänä. Useat rasistiset ja jopa avoimen natsistiset tahot järjestävät päivän aikana mielenosoituksia Helsingissä. Toistaiseksi media on varoitellut uusnatsien marssireitille osumisesta ja fiilistellyt yhteenotoilla natseja vastustavan mielenosoituksen kanssa, vaikka vastamielenosoitus on alleviivannut väkivallattomuuttaan.

Tänään töitä tekeville toimittajille tarjolla on muutakin jutun juurta kuin erilaisten mielenosoitusten tapahtumien raportointi. Jos aikaa on muuhun kuin poliisitiedotteiden ja tapahtumailmoitusten referointiin, alla muutama juttuvinkki ja selvitettävä kysymys. Helppoja aiheet eivät ole, mutta milloinpa laadukas journalismi olisi.

– Natsimarssin järjestää sama järjestö, jonka edustaja pahoinpiteli syyskuussa Helsingissä ohikulkijan järjestön mielenosoituksessa siten, että tämä kuoli myöhemmin vammoihinsa. Mukana on ihmisiä myös emojärjestöstä Ruotsista. Edellinen marssi ruotsalaisnatsien kanssa Suomessa muuttui ohikulkijoiden pahoinpitelemiseksi Jyväskylässä. Ruotsissa järjestö hyökkäsi marraskuun marssillaan poliisin kimppuun. Miten poliisi turvaa kaupunkilaisten turvallisuuden näiden perusoikeuksia rikkomatta? Mitä tapahtui poliitikkojen lupauksille väkivaltaisten järjestöjen toiminnan estämiseksi?

– Natsimarssin osallistujat aikovat liittyä myöhemmin päivällä järjestettävään soihtukulkueeseen, jonka järjestelyihin natsijärjestölle on ollut tiiviit yhteydet. Soihtukulkueen pääjärjestäjää natsien osallistuminen ei hänen omien sanojensa mukaan haittaa. Mikä on natsien rooli tämän vuoden soihtumarssilla?

– Vastavetona natsimarsseille järjestetään sekä Helsinki ilman natseja -mielenosoitus että Tanssit jakamattoman ihmisarvon puolesta. Ne ovat herättäneet laajaa kiinnostusta, mutta eivät näytä houkuttelevan paikalle tuhansia ihmisiä Peli poikki ja Meillä on unelma -mielenosoitusten tapaan. Miten antifasistisen rintama on kehittynyt viime kuukausina ja vuosina? Miksi itsenäisyyspäivän antifasismiin on vaikeampi osallistua kuin muihin joukkomielenosoituksiin?

[Kirjoitusta voi kommentoida Facebookissa tai sähköpostitse. Sumuinen kuva on viime vuoden soihtukulkueesta.]