Otsikko on mukaelma otsikosta Ylen uutisessa, jossa poliisi varoittaa ”toisten perusoikeuksia” rajoittavista ja ”henkeä ja terveyttä” uhkaavista mielenosoituksista. Minustakin on tärkeää ymmärtää, millaisia mielenosoituksia Helsingissä tänään järjestetään.
Itsenäisyyspäivän perinteisiin pyrkii jälleen tänä vuonna äärioikeiston 612-soihtukulkue, jonka taustavoimiin kuuluu natsismia aatteena muiden joukossa pitävä ja avoimen naisvihamielinen kirjailija sekä avoimesti uusnatsistinen Suomen Vastarintaliike. Järjestäjien taustoja toki häivytetään 612-yhdistyksen taakse. Yleisisänmaallisena näyttäytyvän, pelkän Suomen lipun alle järjestäytyvän kulkueen taustoista on kirjoittanut Vapaus pelissä -vastamielenosoituksen blogi.
Avoimesti natsististen toimijoiden marssin estäminen on toivottavaa. Ulkomaan esimerkit osoittavat, että se vaatii vain kulkuetta suuremman ihmisjoukon, jonka nähdessään poliisi arvioi helpommaksi hajottaa äärioikeiston tempauksen. Liverpoolin vastamielenosoitus tosin heitti natsien päälle ruokaa, mikä on Suomen poliittisessa ilmapiirissä lähes yhtä tuomittavaa kuin näyteikkunoiden rikkominen tai limsan heittäminen ministerin kasvoille.
Antifasisteilla on soihtukulkueiden suhteen kaksi toisiinsa kietoutuvaa haastetta: 1) saada suuri yleisö ymmärtämään niiden vaarallisuus ja 2) estää niiden onnistuminen. Aktiiviset antifasistit valitsivat teemaksi tuhoamispelin, jonka sinänsä näppärä retoriikka ei edistä ensimmäisen tavoitteen toteutumista. Vapaus pelissä – mielenosoitus natsisikoja vastaan antaa ritsansa ja ammuksensa medialle ja poliisille, jotka kyllä käyttävät tilaisuutensa vastamielenosoituksen leimaamiseen vaaralliseksi ääriliikehdinnäksi ja saavat soihtukulkueen (joka lienee laimea versio polttoitsemurhasta) näyttämään harmittoman pateettiselta isänmaallisuudelta. Järjestäjien vastineita mediassa ei ole paljon näkynyt.
Toisten neuvominen on kuitenkin liian helppoa. Itse en ole tainnut järjestää yhtään mielenosoitusta (enintään yhdessä opiskelijapehmoilussa olen muistini mukaan ollut ilmoittajana) ja näissäkin karkeloissa kuulun niihin, jotka odottavat Jonkun Muun järjestävän antifasistista toimintaa fasistien marssiessa poliisisuojelussa. Jos on tyytymätön aktiiviseen antifasismiin, toivottavinta on järjestää itse parempaa.
Valitettavasti unelmamiekkareiden ja kansanjuhlien järjestäjät katsovat tänäänkin mieluummin linnanjuhlia (tai ovat niissä vieraina) tai viettävät muuten sunnuntaita sisällä lämpimässä kuin lähtevät kadulle kertomaan mielipiteensä. Heitäkin on liian helppo mennä neuvomaan – yhtä helppoa kuin kotisohvalta on vedota ihmisvihamarssijoiden poliittisten oikeuksien puolesta.
Ennen kuin olin kuullut Vapaus pelissä -meiningistä, olin ennakoinut itsenäisyyspäivän mielenosoitusten viimeistään tappavan jonkun. Rasististen polttopulloiskujen ja pahoinpitelyjen kärjistämässä ilmapiirissä toivon, ettei niin kuitenkaan käy. Mitä useampi ihminen asettuu poikkiteloin natsimarssin tielle, sitä väkivallattomammin se pysähtyy. Toivottavasti osapuolet pidättäytyvät väkivallasta osallistujamääristä riippumatta.
Moni antifasisti – niin toimittaja kuin poliitikkokin – tuntui tänä vuonna pohtivan suhdettaan itsenäisyyspäivän miekkarointiin jo etukäteen. Minusta se on hyvä. Toivon, että pohdinta johtaisi ennen kaikkea äärioikeiston soihtukulkueen ongelmallisuuden kirkastumiseen ja sitä seuraavaan toimintaan natseista, fasisteista ja rasisteista sekä heidän seuralaisistaan vapaiden katujen puolustamiseksi. Minua ei haittaa vaikka sellaista toimintaa kutsuttaisiin kansanjuhlaksi, jos se auttaa ihmisten mobilisoinnissa.
Itse aion olla illalla töissä ja raportoida mielenosoitustapahtumista Liberon verkkokanavien kautta.