Vasemmistoliitto on alkanut rakentaa jo ennen eduskuntavaaleja tarinaa kansanrintamahallituksesta. Taktiikka on hyvä, sikäli kuin sen tarkoituksena on varmistaa sekä Kokoomuksen että Perussuomalaisten oppositiokausi.

Keskustan julkistettua kuluneella viikolla hallitusohjelmaehdotuksensa tarjoutuu tilaisuus ennakoida, millaisia neuvotteluja kansanrintamahallituksesta tulee. Vasemmistoliiton puoluevaltuusto päättää vaalikärjistä maaliskuun alussa, ja kaiken järjen mukaan ne ovat samalla kärkitavoitteemme hallitusohjelmaan.

Yleistä hyvää ja lukukausimaksuja

Keskustan ohjelmaehdotuksessa on runsaasti yleisyydessään kannatettavia tavoitteita ja kärkihankkeita niiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi käy ensimmäinen tavoite kodeissa voidaan hyvin, hyvinvointierot kapenevat. Omaishoidon valtakunnallistaminen ja perustulokokeilu ovat tällä tasolla kuin suoraan Vasemmistoliiton ohjelmasta. Sosiaaliturvan heikennysten perumista ohjelma ei kommentoi.

Sote-uudistuksessa Keskusta haluaa varmistaa riittävän henkilöstön lastensuojeluun ja toisaalla ohjelmassa mainitaan sote-uudistuksen loppuunsaattaminen. Näihin linjauksiin sopivat vasemmistonkin tavoitteet, mutta neuvoteltavaa varmasti jää, koska uudistuksen toteuttamistapaan Keskusta ei ota kantaa. Esimerkiksi sote-alueiden demokratiakysymykset lienevät vasemmistolle tärkeitä.

Toinen tavoite Suomi luovuuden, osaamisen ja uusien oppimisympäristöjen kärkimaaksi konkretisoituu hyviksi kärkihankkeiksi toisen asteen koulutuksen alueellisesta kattavuudesta ja perusopetuksen uudistamisesta. Tutkimus- ja kehitystoiminnan kannusteeksi esitetään minulle uutta mutta ilmeisesti aiemminkin esillä ollutta sovellusta Viron mallistaa, jossa yrityksen ei tarvitsisi maksaa veroja tutkimukseen ja kehitykseen investoimastaan voitosta. Verohelpotuksen muuttumisesta veronkierroksi täytyy pitää huolta, jos esitys kantaa pidemmälle.

Varsinainen miina on esitys ”koulutusviennin esteiden poistamisesta” määräämällä lukukausimaksut muualta kuin EU:n ja ETA:n alueelta tuleville opiskelijoille. Tämä on toivottavasti Vasemmistoliiton kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa.

Sähköisiä parannuksia ja vallan keskittämistä

Kolmannessa tavoitteessa Suomesta kaavaillaan julkisen sektorin johtamisen, byrokratian purkamisen, digitalisaation ja kokeilujen mallimaata. Kokeilut ovat hyvä tapa kokeilla asioita ja tietosuoja-asioihin panostaminen sekä sähköisen asioinnin kehittäminen ovat hyviä tavoitteita. Terveydenhuollon tietojärjestelmähanke kuulostaa tarpeellisesta ja helposti mokattavalta miljardisijoitukselta.

Normien purkamista halutaan yrittäjyyden ja investointien lupakäytäntöihin, mutta perään luetellaan perustelematon lista ”maatalous, asuminen ja maankäyttö”, joka herättää huolta ympäristösääntelyn ylipurkamisesta. Julkisen sektorin johtamisjärjestelmän uudistaminen Keskustan tavalla olisi puolestaan merkittävä muutos, jolla valtaa keskitettäisiin pääministeripuolueelle ja vähennetään monipuoluehallituksen mielekkyyttä pienempien puolueiden kannalta. Tästä linjataan ohjelmaesityksessä myös erikseen.

Keskustan neljäs hallitusohjelmaehdotus Suomi biotalouden, kiertotalouden ja kestävän kehityksen edelläkävijäksi sai minut viimein googlaamaan, mikä ihme on tämä kiertotalous, josta puhutaan jatkuvasti enemmän. Siihen – siis jonkinlaiseen kaikenkattavaan kierrättämiseen –, uusiutuvaan energiaan ja puutalouteen liittyvät tavoitteet ovat rohkaisevia. Toivottavasti Keskusta ei tuo hallitusneuvotteluihin riideltäväksi Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden kaltaisia hankkeita. Aihepiiri vaatii myös esimerkiksi kaivospolitiikan ja siihen liittyvän ympäristönsuojelun uudistamista, mikä ehdotuksista puuttuu.

Talouskurjistukselle jatkokausi

Tavoitteet pitenevät loppua kohden ja viidennessä kaavaillaankin koko Suomeen 200 000 työpaikkaa lisää, taloutta 2 prosentin kasvu-uralle työntekoa ja yrittäjyyttä vahvistamalla sekä velaksi elämisen loppumista. Keskusta haluaa yrityksilla kasvurahaston, Arhinmäkihän ehdotteli aiemmin kansanrahastoa. Ainoat selkeät verolinjaukset (muihin esityksiin sisältyviä verohelpotuksia lukuunottamatta) vaatii työntekoon, riskinottoon ja yrittäjyyteen kannustavaa verotusta sekä kokonaisveroasteen pitämistä nykyisellään. Vasemmistoliitto ehdottanee ansio- ja pääomatulojen verotuksen yhtenäistämistä ja progression jyrkentämistä.

Yhteen kärkihankkeeseen on tiivistetty talouspolitiikan ydin: tiukalla menokuurilla, tuottavuuden parantamisella ja tarvittaessa menosäästöillä (2 miljardia) valtion menot jäädytetään reaalisesti vuoden 2014 tasolle. Velkapelko ja talouskuri toistuvat myös EU-linjauksissa myöhemmin. Vasemmistoliiton neuvottelulähtökohtana on vaaliohjelman linjaus, jonka mukaan ”julkisia talouksia koskevat sopimukset on neuvoteltava uudelleen. Liikkumavaraa tulokselliseen talouspolitiikkaan ei tule kaventaa meno- tai velkarajoitteilla”. Harmi, että Keskustan optimistisuutta ja kokeilunhalua tihkuva ohjelma menettää kannustavan henkensä tässä kohdassa.

Ohjelmaehdotuksessa on lisäksi neljä erillislinjausta: ulko- ja turvallisuuspolitiikka, EU, päätöksenteko sekä johtaminen ja työtavat. Turvallisuuspolitiikassa nojataan Keskustan ehdotuksen mukaan sotilaalliseen liittoutumattomuuteen mutta ylläpidetään mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä ja kehitetään sotilasliiton rauhankumppanuutta. Vasemmisto halunnee kielteisemmän Nato-kannan – ehkä korkeintaan rauhankumppanuuden jatkaminen on tarpeellinen kirjaus. Linjaukseen kaipaa myös asevelvollisuuden tasa-arvo-ongelman poistamista.

Harmaa talous ja veroparatiisit tulevat mainituiksi vain EU:ta käsittelevässä kohdassa. Normien purkua, biotaloutta ja puhdasta energiaa (kuulostaa muuten ydinvoiman kiertoilmaukselta) ulotetaan unioniinkin. Päätöksenteon ohjenuorissa esitetään mekaanista sääntöä ”kun säädetään yksi normi, puretaan 1–2”. Yhtä mekaaninen on linjaus, ettei julkisen sektorin koko suhteessa BKT:hen saa kasvaa. Kun ongelmana on yksityisen sektorin pienuus, julkisen sektorin kokoon puuttuminen tarkoittanee yksityistämistä ja leikkaamista.

Lopuksi ohjelmaehdotuksessa eritellään suunnitelmaa vallan keskittämisestä pääministerille ja entistä harvemmille. Poliittisista valtiosihteereistä luopuminen sekä ministereiden ja avustajien määrän vähentäminen heikentää muiden puolueiden vaikutusmahdollisuuksia hallituksessa. Tätä Vasemmistoliittokin varmasti arvioi, jos hallituksesta neuvottelee.

Johtopäätöksiä

Lopulliseen hallitusohjelmaan vaikuttavat ainakin 3–4 puolueen tavoitteet. Jos Vasemmistoliitto on lopullisessa hallituksessa mukana, sen painoarvo lienee jossain alle 20 prosentissa. Hyvällä tavoitteiden asettamisella ja neuvottelulla paino voi tietysti kasvaa kansanedustajamäärää suuremmaksi. Kuten aina, SDP:n ohjelmatavoitteet ja tuki vasemmistolaisille tavoitteille ovat suuressa roolissa. Jokin arvo voi tietysti olla myös sillä, että jollain Vasemmistoliiton sisältävällä hallituspohjalla Kokoomus ja Perussuomalaiset tosiaan pidettäisiin hallituksen ulkopuolella.

Jos Keskustan keskeiset tavoitteet austerity-politiikan selvästä jatkamisesta menevät läpi hallitusohjelmaan, vasemmiston torjuntavoitot tuskin riittävät perustelemaan hallitukseen menoa. Valtioneuvoston lopullinen muoto ja tehtäväjako on myös otettava huomioon vaikutusmahdollisuuksia mietittäessä.

Kansanrintamahallitus on parempi kuin porvarihallitus tai veljeily rasistien kanssa. Keskustan hallitusohjelmatavoitteet eivät sulje kansanrintamaneuvottelujen ovea mutta eivät luo erityistä toivoa erinomaisesta vasemmistolaisesta hallitusohjelmasta.