Nettiselaimeni kirjanmerkkipalkissa on Jako-niminen kansio. Se sisältää 35 linkkiä, joista suurin osa on jäänyt jakamatta sopivan tilaisuuden tai puuttuvien saatesanojen vuoksi. Siivoan tähän niistä muutaman vuodelta 2015. Ehkä ne toimivat jonkinlaisena summauksena vuoden puheenaiheistakin.
Tammikuussa kansioon on tarttunut Marko Juutisen artikkeli Yhdysvaltojen ja EU:n välisen TTIP-kauppasopimuksen ulottuvuuksista. Juutinen hahmottelee neljä tulevaisuusskenaariota – ei kauppasopimuksesta vaan maailmasta, jossa se näyttelee oman roolinsa.
Lyhyellä tähtäimellä mahdollinen TTIP-sopimus voi johtaa kasvavaan tyytymättömyyteen, koska se vahvistaa demokratiavajeeksi kutsuttua ilmiötä ja eurokriisin syventämää sosiaalista eriarvoisuutta. – Marko Juutinen
Helmikuussa Maria Petterson kirjoitti alkoholilainsäädännöstä kolumnin, joka sai minut hetkeksi suunnittelemaan alkoholipoliittisen blogauksen kirjoittamista. En tarttunut aiheeseen silti vieläkään, sillä haluaisin muodostaa siitä ensin koherentin mielipiteen. Jotain sellaista kuitenkin voin paljastaa ajattelevani, että alkoholinkulutukseen liittyvissä ongelmissa on käsittääkseni kyse pitkälti asenteista, joten keskeistä on vaikuttaa asenteisiin – ja mainonta se vasta asenteisiin vaikuttaakin.
Maaliskuussa Yle avasi vanhusvahdin eli sivuston, josta voi tarkastella oman kuntansa vanhuspalveluiden tilaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Valviran kyselyn perusteella. Vuonna 2013 (ja viimeisten pykälien osalta 2015) voimaan tulleen vanhuspalvelulain toteutumista seuraava kysely on tehty kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoiminta-alueiden johtaville viranhaltijoille.
Toukokuussa kaikki jakoivat ja lukivat Lauri Holapan kolumnin ay-liikkeestä. Minä jaan sen vasta nyt, vaikka ilmeisesti aikomus oli kova jo keväällä. Kolumnin johtoajatuksena on, että suomalainen ay-liike on oikeastaan aika kesyä ja puheet sen taantumuksellisuudesta paljolti vastustajien propagandaa. Uuden hallituksen ay-viha ja työläisvastaisuus ovat kärjistäneet tilannetta entisestään ja sitäkin pidetään ay-liikkeen itsensä vikana.
Muualta länsimaista on hankala löytää yhtä usein elinkeinoelämän yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä myötäilevää ammattiyhdistysliikettä. – Lauri Holappa
Antti Ronkainen kirjoitti toukokuussa puolestaan EU-komission maakohtaisista ehdotuksista talouksien vahvistamiseksi sekä Suomessa käynnissä olleiden hallitusneuvotteluiden EU-linjauksista. Talouspolitiikan vaihtoehdottomuus ei ole suomalainen vaan vähintään eurooppalainen ilmiö.
Heinäkuussa talouspolitiikan vaihtoehdottomuus ja Kreikkaan kohdistetut talouskurivaatimukset saivat suomalaisprofessorit vertaamaan tilannetta siirtomaapolitiikkaan. Osansa kritiikistä saivat myös tiedotusvälineet:
Suomalainen media on toitottanut vain yhtä ’virallista totuutta’ kiistanalaisesta vyönkiristyspolitiikasta, joka on ongelmallista demokratialle ja sosiaalisille ihmisoikeuksille. – Kaarlo Tuori
Eduskunnan istuntotauolla heinäkuussa Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen vieraili piiriaktiivien kanssa turkistarhalla. Keskipohjanmaa-lehden jutussa tuotiin esiin, kuinka aihe jakaa puoluetta erityisesti tarhausalueilla. Kansanedustaja – jonka avustajana työskentelin vielä kuukausi ennen vierailua – itse muotoili, ettei työväenpuolueen ole hyvä profiloitua tällaisessa asiassa. Hän myös toivoi, ettei Vasemmistoliitto kiristä omaa, melko kireää kantaansa asiaan. Kun vielä soppaan lisätään tieto, että Hänninen pitää kuitenkin kiinni tarhauskiellon sisältävästä Eläinsuojelulaki-vaalisitoumuksestaan, koossa on kuvaava keitos vasemmiston turkistarhauskeskustelusta: Puhutaan kyllä eläinten hyvinvoinnista, mutta enemmän työpaikoista, profiloitumisesta, kannatuksesta ja prioriteeteista. Perusasiasta eli eläinkuvastamme ja sen kehittymisestä yhteiskunnassamme ei puhuta juuri mitään. Tämän verran kuitenkin:
Vastustan tarhausta eettisillä perusteilla. Se ei ole välttämätöntä. Jokainen työpaikka on kuitenkin tärkeä ja ihmisten oikeudet tärkeämpiä kuin eläinten. – Immanuel Grönlund
Lokakuussa Ylen uutinen kertoi energiayhtiö Fortumin osin omistaman ruotsalaisen ydinvoimalan kahden yksikön lopullisesta sulkemisesta. Tästä koitui Suomessa ydinvoimabisneksiään kiihdyttäneelle valtionyhtiölle 700 miljoonan euron tappio.
Demokratialle tuhoisan talouskurin lisäksi vuoden suuria teemoja olivat nationalismi ja rasismi. Aiheeseen liittyvät linkit tulivat vuoden aikana pitkälti jaettua mutta joulukuussa talteen jäi blogikirjoitus Timo Soinin tosiasiallisesta rasistisuudesta. Ulkoministeri ja moni muu tuntuu ajattelevan, että rasismi on vain henkilökohtaista etnistä (tai jopa vain ihonväriin kohdistuvaa) vihaa. Näin ollen ystävällinen kahdenvälinen suhtautuminen kaikenlaisiin ihmisiin pelastaa henkilön olemasta rasisti, vaikka tämä samaan aikaan ajaisi tai muuten kannattaisi etnisyyteen, syntyperään tai muihin ominaisuuksiin perustuvaa rakenteellista syrjintää – rasismia. Tällainen syrjintä ilmenee on niin tavallisina ja normaaleina asioina, ettei niitä tällä logiikalla saisi kutsua marginaalisten rotu-uskovaisten poikkeavaksi rasismiksi. (Kirjoitin asiasta taannoin myös Liberoon.)
Uuden vuoden lähestyessä julkaistiin Janne Saarikiven uudenvuodenpuhe, joka jäi kirjanmerkkeihin makaamaan vaikka kaikki muut sen jakoivat. Tiedon, tutkimuksen, demokratian ja muiden humanistihullutusten puolesta kirjoitettu puhe muuttui varsinaisesti mielenkiintoiseksi, kun Heikki Pursiainen kirjoitti siitä kritiikin, johon Saarikivi puolestaan vastasi.
Kuva: Katia Grimmer-Laversanne