Bloggari pani Uuden musiikin kilpailun ehdokkaat järjestykseen.

Aiemmin Facebookissa ilmestyneille Suomen euroviisukarsintojen eli UMK:n arvioille löytyi ehkä jopa boomerimpi kanava Kusarin blogipalvelusta. Tässä on lahjomaton ja kansainvälisiä raatejakin asiantuntevampi aukileikkaus tämän vuoden viisuehdokkaista, ole hyvä!

Kappaleet arvioidaan niiden julkaisemisjärjestyksessä.

Cyan Kicks, Dancing With Demons

Edustan vahvasti suomeksi tai muilla kotimaisilla laulamisen koulukuntaa, mutta toki euroviisuvoittaja kannattaa kisoihin lähettää, vaikka sattuisi englanniksi esiintymään. Cyan Kicks se ei kuitenkaan ole. Täysin yhdentekevää musiikkia. Paikallaan ehkä jossain lätkäpelissä anonyyminä tunnelman nostajana tai elokuvan toimintakohtausta taustoittamassa, mutta minun korvani unohti tämän biisin jo.

Sexmane, Mania

Sexmane haluaa kuulemma rohkaista ihmisiä laulullaan terapiaan ja normalisoida mielenterveysongelmista puhumista. Toivottavasti suunnitelma toimii, sillä UMK-voittoa kappaleella on turha tavoitella. Kaikesta omakohtaisuudesta huolimatta mielenterveysasioiden käsittely ei kuulosta kovin sensitiiviseltä, vaan diagnoosien heittelyltä räppileveilyn lomassa. Stigmanpurkutalkoiden sloganiksi noussut ”menkää kaikki terapiaan” tarkoittaa varmasti hyvää, mutta yhteiskunnan psykologisoitumisessa nähdään kyllä uhkiakin.

Sara Siipola, Paskana

Paskana on UMK:n paras biisi ja siinä loksahtaa kohdalleen lähes kaikki. Siipolan ääni, viisumittoihin kasvava sävellys ja kilpakumppaneiden rinnalla kilometreihin porautuvan sanoituksen syvyys vievät hänet Malmöhön – siis sikäli kuin Lähi-Idän sotarikolliset saadaan pidettyä sieltä pois. Yksisarviset eivät ehkä laukkaa tai delfiinit lennä lavalla, mutta tämä on nyt UMK:n anti vuonna 2024.

Paskanan sanoituksessa on myös sitä viisumaisuutta, jota olisi kiinnostavaa lukea Euroopan kielille käännettynä muiden maiden telkkariruuduilta. ”Perukaa häät, ristiäiset, linnut, junat ja internet” on juuri niin älytön käsky kuin kunnon viisussa pitääkin olla. Paskana tuntuu ensin banaalilta laulun nimeltä, mutta se saattaa olla juuri se, mitä ei-suomenkielinen viisuyleisö haluaa huutaa mukana. Opetetaanhan heille muutenkin suomen kielestä aina ensin rumat sanat.

Jesse Markin, Glow

Jos elämäni olisi sellaista, jossa tanssitaan klubeilla hyvän musiikin ja klassikkodrinkkien tahtiin, haluaisin kuunnella Glowta niissä tilanteissa. Biisi jää kivasti päähän soimaan, mutta euroviisu tämä ei silti ole. Tyyliä kyllä riittää ja kyllähän näitä viisulavoilla usein nähdään. You’re gonna make it -huudatuskohta jää sitten sellaiseksi sijan 18 nostatukseksi.

Windows95man, No Rules!

Artistinimi antaa odottaa huumoritaidetta, mutta lopulta on vaikeaa keksiä, mitä hauskaa tässä frederikkeilyssä on. Teemallisesti ollaan turhan lähellä edellisvuoden ilmiöksi noussutta itsensä hyväksymistä eikä tässä edes vedetä viinaa kaksin käsin. Kyllä tätä kaikessa geneerisyydessään diskossa tanssisi, jos sellaisissa kävisi.

Sini Sabotage, Kuori Mua

Suomiräpillä päästään UMK:n kärkikolmikkoon. Erittäin tanssittavassa räpäytyksessä riittää koukkuja, jotka pitävät homman kiinnostavana – finglishän lasketaan kotimaiseksi kieleksi! Koska arvostelen UMK-biisit perinteisesti vain Spotify-pohjalta, en tiedä, millainen kuorintashow tästä kehitellään. Se voisi ehkä kompensoida puuttuvat yksisarviset ja kertosäeräjähdyksen. Joka tapauksessa ei hävetä, jos tämä lähtee Malmöhön (paitsi jos lähtee esiintymään Lähi-Idän sotarikollisten kanssa).

Mikael Gabriel ja Nublu, Vox Populi

Miklun UMK-yritys vihjailee kuulemma salaliittoteorioilla, mikä ei Putin-tatuoinnista (sittemmin peitetty) tunnetun räppärin kohdalla yllätä. Biisin ongelma on vain se, ettei se vihjaile tarpeeksi ollakseen kiinnostava. Räpit eivät ole teknisesti MG:n parhaalla tasolla ja mahdollinen salaliittohuuruilu jää hyvin kevyeksi laimean yhteiskuntakritiikin rinnalla. Biisihän jää päähän soimaan, ja Vox Populi saattaisi sopia hokemana eurooppalaisiin suihin, mutta Siipola ja Sabotage onnistuvat kertomaan paljon kiinnostavammat tarinat.

Virolainen räppäri on pikantti lisä. Googlen kääntäjän perusteella myös hänen räppinsä ovat biisin mielenkiintoisinta sisältöä. Mutta kyllä siinä tatskassa olisi siinä määrin liikaa seliteltävää, että vähän hävettäisi Miklu Malmössä.

Tämä on Politiikan pikajuna -blogin ensimmäinen kirjoitus lähes kuuteen vuoteen. Katsotaan, mitä tästä seuraa.