Jokohan Susanne Päivärinnan ero ja sensuurisyytökset saavat Yleisradion tekemään jotain uskottavuuskriisilleen?

Yleisradion tapahtumia on vaikea kommentoida, mutta yhtä vaikeaa olisi jättää kommentoimatta. Osa tästä tekstistä syntyi jo viime viikolla, kun Yleisradion hallitus päätti olla teettämättä ulkopuolista selvitystä toimitusten työilmapiiristä ja riippumattomuudesta ja sai siitä ansaitsemaansa kritiikkiä. Pian sen jälkeen julkisuudessa kerrottiin valtionyhtiön hallintoneuvoston poliittisista ohjailuyrityksistä.

Kommentoiminen on vaikeaa, koska moitteet ulkopuolisten painostukseen alistumisesta kääntyvät helposti ulkopuoliseksi painostukseksi. Media ei tarvitse minun luottamustani poliittisena toimijana. Sen pitää vastustaa poliitikoiden ja pääoman painostusta, mutta ilman yleisön luottamusta se ei voi täyttää tehtäväänsä.

Toistaiseksi ainoa näkyvä muutos, jolla on millään tavalla vaikutusta julkisen palvelun mediayhtiön luotettavuuteen pääministerin painostuskohun jälkeen, on Riikka Venäläisen nimittäminen toiseksi päätoimittajaksi. Näin saatiin Atte Jääskeläisen tilalle uudet kasvot perustelemaan Ylen journalistisia päätöksiä. Tosin Jääskeläinen sai taas täyslaidallisen sensuurisyytöksiä Susanne Päivärinnalta, joka kertoi irtisanoutumisestaan tänään.

Toiseksi kommentointi on vaikeaa, koska kaupallisille kilpailijoille Ylen rämpiminen on kuin lottovoitto – tai ainakin kuin lottoarvonnan siirtyminen mainostelkkariin. Jollain on aina intressi vaatia Ylen resurssien leikkaamista ja kyseenalaistaa sen riippumattomuutta. Julkisten palvelujen kannattajana suhtaudun varovasti yleisradioyhtiön kuurmottamiseen tai kaikkia yleläisiä leimaavaan huuteluun.

On myös vaikea kommentoida niin isoa ja moninaista toimijaa kuin Yleisradio. Kun toivon Ylen tekevän ”jotain”, tarkoitan kriisinhoitoa, enkä unohda kaikkea, mitä talon muutama tuhat ammattilaista päivittäin tekee. Eivät kaikki huipputekijätkään ole vielä irtisanoutuneet. Tästä tviittasi myös YleX:n tuottaja Eve Väyrynen:

***

Vaikeilusta huolimatta Ylen voi nähdä olevan uskottavuuskriisissä. Toimittajien erot ja kertomukset päätoimittajan taipumisesta poliittisen painostuksen edessä ovat tehneet näkyväksi tilanteen, joka ei unohdu vaikka kuinka siitä vaikenisi. Taustalla näyttää olevan päätoimittajan agenda ”paremman Suomen rakentamisesta” journalismin tekemisen kustannuksella.

Ratkaisun avaimet ovat ennemmin yhtiön sisällä kuin ulkopuolella, vaikka ulkopuolinen selvitys onkin paikallaan. Jääpä Päivärinnan ero viimeiseksi tai ei, Ylen hallituksen on nöyrryttävä tekemään näkyviä tekoja uskottavuuden palauttamiseksi. Voi vain ihmetellä, mikä on ollut hallituksen motiivi vähätellä ongelmaa tähän asti.

Tiedot Ylen hallintoneuvoston keskusteluista kertovat puolestaan, että ratkaisu ei ole poliitikoissa. Valtiollinen media kaipaa taustavoimikseen lehdistönvapauden ja journalismin etiikan asiantuntijoita, ei ihmisiä, joiden elämää median pitäisi seurata ja joilla on valtaa päättää kymmenien työpaikkojen leikkaamisesta. (Toisaalta voi olla hyvä, että poliitikot voivat purkaa paineitaan hallintoneuvoston kautta eivätkä tee sitä pääministerin tavoin suoraan toimittajille.)

Sitä ei ole vaikea sanoa, että haluan lukea, kuunnella ja katsoa hyvää ei-kaupallista journalismia jatkossakin. Siksi toivon ja odotan, että Yleisradio tekee uskottavuuskriisilleen jotain.

[Kirjoitusta voi kommentoida Facebookissa tai sähköpostitse. Otsikkokuva: FreeImages.com / Ove Tøpfer]