Internet on täynnä kirjoitusalustoja, joista valita. Minulla on ollut hankaluuksia löytää sopivaa alustaa jo tovin, sillä haluaisin olla alustalla, jossa voisin kirjoittaa politiikasta paikallisella tasolla ja toisinaan myös jostain ihan muusta. Tänne en ole tehnyt päivitystä aikoihin, koska minusta mikään sanomani ei ole sopinut tähän viitekehykseen.

Kunnes sitten tulin tarkemmin miettineeksi miksi. Olen viimepäivät arvostellut vale- ja vaihtoehtosivustoja ja jopa pohtinut, olisiko sananvapautta syytä rajoittaa ottamalla ennakkosensuuri käyttöön. Sitä kyllästyneenä miettii kaikenlaista; ei tietenkään pidä. Nykyisetkin ongelmat piilevät lähinnä siinä, että lainsäädäntö ei ole elänyt niin hurjaa vauhtia kuin kehitys, eikä mitään hyvää ja toimivaa saa, ellei sitkeästi paranneta systeemiä sen sijaan, että aletaan mennä siitä, mistä aita on matalin. Kiusaus on alati kovempi, mutta se ei ole käypä vaihtoehto.

Vaihtoehtoista tietoa on ollut aina saatavilla, ja hyvä niin, sillä siitä on ollut apua kun parempaa maailmaa on rakennettu – tosin myös silloin, kun tavoite on ollut toisenlainen. Aiemmin kuitenkin, kun tieto piti jakaa fyysisesti, tilanne vaati enemmän ponnisteluja. Tekstit tuli luettua parikin kertaa ennen painamista ja usein myös julkaisevan tahon oma säätely piti kirjoitukset niinsanotusti asiassa. Myös kritiikin ennakkoon torjumista harrastettiin perustelemalla ajatukset hyvin.

Nykyään on toisin. Nyt kuka tahansa voi kirjoitella sähköiseen maailmanlaajuiseen verkkoon mitä tahansa kenen tahansa luettavaksi. Julkaisijat eivät säätele kirjoituksia eikä niiden aiheita. Se säätely on toiminut niin hyvin, ettei sen olemassa oloa juuri ole edes huomattu, ennen kuin nyt, kun se puuttuu. Riittää kun sanoo jotain, mitä yleisö tahtoo kuulla, vahvistaa heidän ennakkoluulojaan sekä -käsityksiään ja ottaa kohteeksi yhteisen vihollisen. Jos sitä vihollista ei selvästi ole, se tehdään sopivasta kohteesta. Kuin ryhmä koulukiusaajia ottaa kohteekseen helpon kohteen, joka ei pysty puolustautumaan, netissä kohteeksi otetaan summa mutikassa joku, joka edustaa kaikkea sellaista, minkä yleisö kokee ikäväksi. Tästä yhdessä huutamisesta syntyy illuusio vallasta ja isommasta massasta, ja juuri siksi ilman erillistä masinoimista lauma vihaisia ihmisiä alkaa suoltamaan sontaa kommenttiosastoilla.

Yleinen piirre on, että kritiikki kohdistuu henkilöön eikä asiaan. Viha, turhautuminen ja raivo kanavoituu siihen tikun nokkaan joutuneeseen ihmiseen ja sitä perustellaan korkeintaan tämän henkilön arvojen pohjalta. Hyvin nopeasti aletaan tunkea sanoja henkilön suuhun ja väitetään hänen tehneen sitä ja olleen tätä. Mutta asia jää useimmiten vaille kritiikkiä. Siihenkin vähään asiakritiikkiin vastaaminen jää kaiken muun älämölön alle.

Ja lopulta tämä ilmentyy vale- ja vihasivustoina, jossa ihmisviha velloaa valtoimenaan. Jossa opitaan, että valtamedia valehtelee meille ja kaikki toista mieltä olevat ovat joko tyhmiä lampaita tai jonkin pahaa tahtovan tahon palkkalistoilla. Tässä vallitsee valtava itseironia.

Ihminen ylipäätään on utelias ja älykäs olento, mutta laumassa se tahtoo seurata johtajaa. Kun laumassa on hyvä olla, on lopulta aivan sama mihin johtaja johdattaa. Tämä koskee enemmän tai vähemmän meitä kaikkia ja väitän, että se koskee useimmiten paljon enemmän, kuin olemme halukkaita myöntämään. Se on ihmisenä olemisen ominaisuus.

Kontolloimaton kapitalismi ei toimi, eikä toimi kontolloimaton sananvapauskaan. Olemme uuden ongelman äärellä, joka vasta alkaa piirtymään ääriviivoillaan. Vaikka välillä vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat läpeensä pahoja ja ilkeitä, niin väitän päinvastaista: Nekin, jotka ottavat porukalla jonkun kohteekseen kokevat aidosti tekevänsä hyvää ja puolustavansa omiaan. Ongelma palautuu aina siihen, miksi toinen ei voi nähdä asioita minunlaillani.