Hyvä ystäväni on odottanut sairaseläkkeen hyväksymistä neljä kuukautta. Kesti pari vuotta, että paperit ylipäätään lähtivät vetämään. Kela kertoo, että kaikki tarpeelliset dokumentit ovat valmiina, mutta jostain syystä on kestänyt jo neljä kuukautta hyväksyä päätös.

Tässä odotellessa hänelle tuli katto vastaan sairauspäivärahojen kanssa ja niinpä hänelle jäi vaihtoehdoksi listautua TE-toimistoon työnhakijaksi, jotta hän saisi edes jostain rahaa. Tämä on siis liikkumisrajoitteisen, parantumatonta sairautta sairastavan henkilön viimeinen vaihtoehto.

Jotta tilanne olisi vielä hieman absurdimpi, niin TE-toimisto lähetti ystävälleni kirjeen, jossa häntä velvoitetaan hakemaan töitä paikallisesta teollisuusyrityksestä, joka valmistaa mm. hyttejä laivoihin. TE-toimistossa kyllä tiedetään ystäväni terveydentila – silloinkin, kun joku päätti velvoittaa häntä hakemaan raskaaseen linjatyöhön. Eikä se virkailijan syytä ole, että hän joutuu ohjeiden mukaan toimimaan.

Jokainen voi osaltaan miettiä, onko tässä toiminnassa järkeä. Kuka tällaisesta hyötyy ja paljonko tällainen turhanpäiväinen sählääminen yhteiskunnan resursseja syö.

TE-toimiston tulisi tehdä sen tarkoituksenmukainen työ: saattaa työntekijä ja työnantaja yhteen. Ydintoiminnan sijaan TE-toimistosta on tullut poukkoilevan politiikan lyöntiase työttömiä kohtaan. Ei työttömät tarvitse sen enempää keppiä kuin porkkanaa. Työttömät tarvitsevat työpaikkoja. Ja kun niitä ei ole, niin velvoitetaan sairaatkin hakemaan töitä, joita he eivät saa saati pystyisi tekemään.