Jokin aika sitten minulla oli tilaisuus matkustaa Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksella ja keskustella miehistön jäsenten kanssa. Eräs heistä oli ollut syksyllä 2013 auttamassa aktivisteja, jotka venäläisviranomaiset olivat pidätetty näiden häirittyä öljynporaustoimintaa arktisella alueella. Kysyin hänen mielipidettään venäläisviranomaisten toiminnan johdonmukaisuudesta ja siitä, oliko aktivistien kohtelulla jokin suurempi päämäärä. Hän vastasi tutulla mietelauseella: ”Yhdysvaltalaiset pelaavat pokeria, venäläiset pelaavat shakkia.”
Tuo lause on pyörinyt mielessäni usein viime kuukausina, kun Venäjän aktiivisuus Suomen suuntaan on kasvanut. Sattumalla tuskin oli alun alkaenkaan suurta roolia, kun Venäjän rajan yli alkoi tulla pienenä, mutta säännöllisenä virtana turvapaikanhakijoita esimerkiksi Intiasta. Hallituksessa etenkin turvapaikanhakijoista poliittista nostetta hakevat ministerit tarttuivat syöttiin. Tämä shakkierä sai jonkinlaisen päätöksen, kun Suomi kuluneella viikolla hyväksyi rajasopimuksen Venäjän ehdotuksen mukaisena. Suomi sai rajansa kiinni, Venäjä puolestaan sai vedettyä Suomea piirun verran pois EU:n piiristä ja kohti omaa päättäväistä syleilyäään, jossa viihtyy myös sopimukseen kytketty Valko-Venäjä.
Kuvio herättää kysymään, millaisia muita Suomen kannalta kiinnostavia shakkiotteluja Venäjällä on tulossa tai jo käynnissä. Netissä turvapaikanhakijoista kiihkoilevat demokraattisen oikeusvaltion halveksujat ovat ehkä jollain tavalla osa näitä. Onpa Suomi kuulemma vihdoin monien muiden Euroopan maiden tapaan saanut oman Putinin sylikoirana toimivan ”kansallismielisen” puolueensakin.
Aseiden kalistelu Itämerellä ja Suomen maaperän tietoinen antaminen tähän tarkoitukseen ei ainakaan vähennä Venäjän painostusta. Etenkään kun erään arvion mukaan Venäjän shakkistrategiaan kuuluu pyrkiä ennakoimattomuuteen kovin kiihkeästi. Myöskään käynnissä olevasta informaatiosodasta rummuttaminen ei paranna turvallisuutta, vaikka Pietariin jäljitetyt Putinia ylistävät trollit katosivatkin keskustelupalstoilta hieman ennen kuin vouhkaaminen turvapaikanhakijoista riistäytyi käsistä.
Sen sijaan voimme niin kansalaisina kuin kansakuntana kohdella hämmenykseen lisäämiseen tähtääviä provokaatioita niiden kulloinkin ansaitsemalla tavalla. Joihinkin pitää puuttua tiukasti, jotkut jättää omaan arvoonsa. Jos tavoitteena on yhteisen maailman rakentaminen, me pystymme kyllä halutessamme kohtaamaan naapurimme avoimesti kuunnellen ja keskustellen. Rauha ja luottamus lähtevät tavallisten ihmisten väliltä ja siitä, kohtelevatko he toisiaan ihmisinä.
