Glögikausi on alkanut. Punainen kuuma juoma tuo mieleeni muistoja suvun ja ystävien kanssa vietetyistä jouluista. Istahdin hiljattain parvekkeelle höyryävän lasin kanssa (johon olin lorauttanut vahvikkeeksi makoisaa Tähtiglögiä), ihailin hentoa ensilumimaisemaa ja ajattelin ihmisten hyvää tahtoa.
Vuosi sitten nautiskelin juomasta ystäväni kanssa. Pidän hänestä, hän ajattelee kiinnostavasti (= eri tavalla kuin minä). Kuulumisia siinä vaihtelimme, ja kerroin hänelle merkittävän uutisen: olin vihdoinkin löytänyt shampoon, joka tepsii puolisoni päänahan hilsekakkuihin ja taliköhnään.
Ennen kuin ehdin hehkutuksessani loppuun asti, hän keskeytti: ”Älä kerro enempää, puhutaan jostain muusta.” Taliköhnä kuvotti häntä.
Hidas kun olen, loukkaannuin vasta myöhemmin. Ja olen kai yhä hieman loukkaantunut. Ymmärrän, että valitsemani keskustelunaihe oli siinä tilanteessa väärä – en innostuksissani hallinnut tilanne- ja ystäväkohtaisen viestinnän käytänteitä. Ystäväni puolestaan edelleen antaa minulle hyväntahtoisia neuvoja, miten voisin helpottaa puuduttavaa omaishoitaja-arkeani.
Monella muullakin on hyvä tahto. Mutta miten voisin tarttua sukulaisen tai tuttavan avuntarjoukseen, kun tiedän, että heillä itselläänkin on aivan tarpeeksi kuormaa, kuten syöpäsairas vanhempi, vaativa teini tai hengästyttävä työ? Saan myös tsemppiviestejä, joissa ei tarjouduta auttamaan, ja hyvä niin; virhetulkintoja ei pääse syntymään.
Poikkeuksiakin on. Sisareni ja hänen miehensä antoivat minulle viime jouluna lahjaksi lupauksen, että he tulevat meille huolehtimaan puolisostani, jotta saan pitää pari päivää vapaata koronakesänä, jolloin silloinkin hoivakoti oli suljettu lyhytaikaisen hoivan asiakkailta. Meille Helsinkiin asti he eivät pohjoisesta ennättäneet, mutta onnistuimme viettämään yhdessä kesäviikon vuokramökissä savolaisjärven rannalla. Voinette arvata, millaista luksusta oli istahtaa valmiiksi katettuun ruokapöytään!
Verkostossa on voimaa, sanotaan. Ammatillisesti ja urakehityksen näkökulmasta verkosto voikin olla erittäin olennainen. Minulle omaishoitajana ehdottomasti paras verkosto koostuu ammattilaisista, jotka saavat palkkaa siitä, että he auttavat puolisoani ja samalla minua: fysioterapeuteista, jotka osaavat ja jaksavat järjestää käytännön apuvälineitä ja kontakteja, sekä sosiaaliohjaajista ja -työntekijöistä, jotka vastaavat sähköpostiviesteihini.
Tärkeimpiä verkostossani ovat puolisoni henkilökohtainen avustaja ja aivan äskettäin verkostooni liittynyt sijaisomaishoitaja. He ovat molemmat käytännönläheisiä ammattilaisia ja ihania ihmisiä. Ja heilläkin on hyvä tahto.
Tänä koronavuonna vietän joulua pienessä piirissä puolisoni ja lapsemme kanssa. Tarjoan glögiä.
Kaunista joulua teille kaikille, kunhan sinne asti päästään.
♥
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n verkkosivustolla.
♥
Tämä on tällä tietoa Rakkauden riekaleita -blogini viimeinen kirjoitus. Mutta jos mieleesi tulee omaishoitajan elämään liittyvä kysymys tai idea, viesti. Saatanpa innoittua kirjoittamaan lisää:-)