Yrjönpäivä töölöläisessä lyseossa. Osa oppilaista ruskeissa ja sinisissä partiopuvuissa. Kuin pieniä sotilaita, ja niin oli varmaan tarkoituskin. Ruskeapaidat muistuttavat SA:n sotilaita. Homma jatkuu. Kevään isänmaallisin kohokohta on vielä edessä: Jyrinkoski tulee taas kerran koululle lausumaan Yrjö Jylhän runoja. Kaikki paikalla, ja maksaneet vapaaehtoisesti (pakollisen) pikkurahan esityksestä. Pitäähän lausujankin elää. Ja taas se alkaa: veljet, vesitilkka tuokaa…Eipä paljoa kiinnostanut. Paatoksellisen ohjelman olin jo nähnyt pariin kertaan. Onneksi esitys loppuu . Siis: Näkemiin. Kirvesmäki! Hyvä lopetus.
Aamuhartaus on pakollinen, mutta koulun ainoa muslimi ja juutalainen eivät ota siihen osaa. Suvaitsevaista. Kirkkoon kuulumattomilta ei kyllä kysytä mitään. Opettajat valvovat, että kaikilla on virsikirja mukana.
Marssimme luokittain parijonossa juhlasaliin. Musiikinopettaja on taas sairastunut. Laulamme ilman säestystä ”Totuuden henki, johda sinä meitä”. Senhän kaikki osaavat. Uskonnonopettaja, vanha sairaalapappi, nousee pönttöön ja huojuen eteen ja taakse julistaa ”teidän syntinne ovat veriruskeat…”. Mitkä vitun synnit? Ja miksi veriruskeat? Pitkä seisottaminen ahtaassa tilassa ja huonossa ilmassa johtaa siihen, että joku taas kupsahtaa nurin. Usein ne on samat tyypit.
Jumppatunti alkaa sotilasoppeja soveltaen. Merkittävä osa miesopettajista on vanhoja rintamamiehiä. Nelittäin avorivistöön! Mars! Alkaa hikijumppa, vaikka jätkät haluaisivat pelata. Tunnin jälkeen maikka opettaa pojille upseerikumarruksen: selkä taipuu jäykkänä eteenpäin Muuten pidetään kroppa tönkkönä ja lätty peruslukemilla. Kyseessä on kuulemma mitä hienostunein kumarrus. Sopii varmaan jäykkäkäytöksisille suomalaisille Jätkät taivuttelevat vartaloitaan ja hihittelevät, enimmäkseen kuitenkin sisäänpäin. Tunnin jälkeen tytöt kertovat, että heidän jumppamaikkansa haisi taas viinalle.
Kohahdus käy koululla: nuori miesopettaja on nähty vappumarssilla!
Koulun johtokunta on jo muutenkin huolestunut.: vasemmisto on kaappaamassa koulua! Asiahan on ilmiselvä. Koulussa opiskelee kaksi Kuusista. Jäljet johtavat Kremliin. Pitkällä hivutuksella heistäkin päästään eroon. Kaiken lisäksi pari niiden serkkuakin on koulussa. Yksi jatkaa kuitenkin sitkeästi stigmaansa kantaen ylioppilaaksi asti.
Ei voi mitään. Ajat muuttuvat ja jotkut opettajatkin. -60 luvun suvaisevaisuus tunkee kouluun. Heikki pitää koulun ruokalassa luennon ateismista. Järkytys. Mutta vanhat jäärät eivät luovuta:
Varoitus! Älkää menkö Espalle Eino Leinon patsaalle, ohjeistaa saksan ope. Siellä Eikan pumppulaisiksi kutsutut kommaritt hilluvat. Menemme kuitenkin, sadankomitean harakanvarpaalla koristeltu vihreä kangaslaukku heiluen. Kommunistin leiman sai hyvin heppoisin perustein. Mutta aika on toinen. Bob Dylan laulaa rauhasta. Joan Baez on kaunis, viisas ja aktiivi rauhanliikkeessä. Ja laulaa.
Marraskuunliike alkaa humaanin työnsä ja aiheuttaa raivoa ja suuttumusta. Mihin tämä maailma menee? Puliukkoja hyysätään. Joku Hector käy kouluhipoissa ja esittää Universal soldier-laulun. Suomi saa kansanrintamahallituksen. Raikas tuuli puhaltaa.
Ja jälleen kohahtaa: Ylioppilasteatteri esittää Lapualaisoopperan. Piirustuksenopettaja kysyy – ihan niinkuin se olisi hänen asiansa – kuka on käynyt katsomassa sen. Nostan käteni ja ope räjähtää. Hän pitää kiihkoisan monologin isänmaallisuudesta ja siitä mitä se on.. Onneksi vasemmisto jyllää ja minä saan valkolakin. Koulu jää taaakseni.
Syksyllä -67 Kohtaan vanhan matikanopettajani sattumalta. Ope kysyy mitä puuhailen. Kerron, että aloitin opinnot Tampereen yliopistossa. Ope huokaa ja sanoo: on se hyvä, että opiskelet ja sinusta tulee jotakin (?). Nykyään kirvesmiehistäkin tehdään ministereitä…..
Otto Favén
parantumaton partaradikaali