Kävelen. Pyöräilen. Autoilen. Käytän myös julkisia kulkuneuvoja. Hyvä näin, mutta jalan liikkuminen on muuttunut vaaralliseksi. Erityisen vaaralliseksi se on muuttunut jalkakäytävillä, joilla suhahtelevat holtittoman lujaa äänettömät potkulaudat.

Keksintö on sinänsä mainio, mutta vika on käyttäjissä. Miltei joka kaupunkireissulla joku potkulautisti pyyhkii ajoneuvonsa pölyt vaatteisiini. Ja tämä tapahtuu kävelijöille pyhitetyillä jalkakäytävillä. Meno on holtitonta, mutta onneksi -tai – vahingoksi – hiljaista. Vahingoksi siksi, että takaa tulevan ajoneuvon tulee kuulua.

Vastakkainen ongelma:
Suureen mölyöngelmaan syyllistyvät puolestaan egoaan pullistelevat motoristit, ja ennenkaikkea paukkuvia moottoripyöriä valmistavat jenkit.
Kun liikennelentokoneitten melunormeja on jo pienennetty asteittain parikymmentä vuotta, niin minkä helvetin vuoksi ei normeja tehdä moottoripyörille?
Suosittelen motoristeille kehräävä-äänisiä japanilaisia motskareita. Ne ovat hiljaisia ja hyviä.

Potkulautojen hiljaisuusongelmakin on tosi helppo korjata:
Asennetaan niihin perinteinen ”räpätin”:
kiinnitetään pyörän etu- tai takahaarukkaan pyykkipinnalla pahvinpala, niin että se pinnoihin osuessaan luo hauskan räpättävän ääni-efektin.
Ajoneuvoa voi sitten kutsua Harley Räpättimeksi. Tiedä vaikka potkulauttatehtailijatkin syttyvät ideaan….

J
Otto Favén

ps. lapsuudessani paras räpätin tuli Klubi-askin kannesta. Turha kuitenkaan etsiä. Sen nimisiä savukkeita tuskin enää valmistetaan.