Nato-pukki on hellitellyt Suomea helmikuusta asti. Maa on taas tapansa mukaan rähmällään. Nato-pukki ei ole mikään tavallinen pukki. Sen lahjat maksavat. Ja paljon maksavatkin. Pukin tontutkin ovat suopeita Suomelle. Vain turkkilainen enää äksyilee. Mutta kyllä sekin tulee ruotuun, kunhan , on saanut riittävästi F kolmevitosia ja muita pyssyjä.

Miten tässä näin kävi?
Itse asiassahan kaikki oli pedattu valmiiksi. Kun sopiva sauma aukesi, lähtivät pyörät pyörimään.
Armeijan komentojärjestelmä sorvattiin jo kauan sitten Nato-yhteensopivaksi.
Hornetit ostettiin 90-luvulla rapakon takaa kansaa. Hankittiin torjuntahävittäjiksi. Ennen pitkää ne muunnettiin hyökkäyskelpoisiksi. Yhteisiä sotaharjoituksia on pidetty maalla, merellä ja ilmassa.
.
Väitetään mitä väitetään, niin F-35 kaupat oli sovittu jo ennen kilpailutusteatteria.
Sopivan lopputuloksen varmisti puolustusvoimien ex-isopomo, joka ryhtyi amerikkalaisen Lockheedin konsultiksi karenssiajallaan.
Tämän pikkulipsahduksen painoi puolustusministeri villaisella. Näin sivuutettiin skandaali. Meitä on taas kerran kusetettu oikein kunnolla.

Luvassa on rautaa ajalle. Ytimekkäämpää kamaakin saattaa tulla. Kekkosen ydinaseettoman Pohjolan ideasta ei ole mitään jäljellä.

On kummallista, kuinka valtion rahaa riittää kerta toisensa jälkeen asehankintoihin. Kummallisinta on, ettei kansakaan inahda mitään.
Ukrainan sota on myös osoittanut, että koko hävittäjähankinta on ollut vanhentuneen strategisen ajattelun ilmentymä. Jos sotakoneita oli pakko hankkia, niin droonit ja torjuntaohjukset olisivat olleet paljon viisaampi ratkaisu.

Suuriksi profeetoiksi muuttuneet pikkupentikäiset ovat innoissaan, ja tärkeilevät tyyliin ”mitäs minä sanoinkaan”.
Tehty mikä tehty, mutta ruman jäljen tämä kaikki jättää. Kunhan nyt ei vaan Nato-hurmoksessa piehtaroijat ryhtyisi vielä lisää hillumaan.
Ajat muuttuvat, mutta maantieteelle emme mahda mitään. Ja Pakkasukolla on pitkä muisti.

Otto Favén
reservin sivari