Magdeburg heinäkuu 1963

Väännettiin kättä Willfriedin kanssa. Minä hävisin. Tyytyväisenä Willfried kysyi kansallisuuttani. Kuultuaan sen, hän kysyi :”Hast Du ein Messer mit?”. Suomalaiset tunnettiin siis Magdeburgissakin. Ehkei 30-vuotisen sodan haavat olleet vieläkään parantuneet. Ja eihän siitä ollut kuin 300 vuotta, kun pienillä takkuisilla hevosella ratsastavat, ”hakkaa päälle” ulvovat sotamiehet osallistuivat äärimmäiseen julmuuteen siviiliäestöä kohtaan.

Kööpenhamina elokuu 1968

Olimme saapuneet kaverini kanssa Pariisista Köpikseen. Takana oli taas huonosti nukuttu yö, nyt ahtailla junan penkeillä . Tapoimme aikaa. Nähtyämme olennaiset, eli Istedgaden iloiset korttelit ja Köpiksen kuuluisan Tivolin, poikkesimme vaatekauppaan. Ihastelin hyvännäköisiä villapaitoja.
Hypistelin yhtä puseroa ja kysyin kouluruotsillani hintaa. Myyjä vastasi ivallisella ilmeellä ja sanoi:”jag vet ni är finnar”. Ehdin sanoa :ursäkta, vad menar Ni… kun hän jatkoi: ” Ni luktar. Ni luktar till vinet och blodet och billiga alkoholet . Och säkert har ni knivet med”. Se villapaita jäi ostamatta. Minua oli loukattu.. Mutta tämä kaikki oli pientä:
Seuraavana aamuna laivan radiossa kerrottiin , että neuvostopanssarit olivat ajaneet Prahaan. Yksi illuusio murtui.

Göteborg elokuu 1969
´
Kaupungin rautatieasemalla:
Olimme liftanneet sinne Tukholmasta – 500 kilometriä!. Olimme pölyisiä, hikisiä ja väsyneitä. Olimme lähteneet matkaan aikaisin ja nyt nuokuimme rautatieaseman penkillä. Odottelimme ruotsalaista tuttuani, joka oli luvannut yösijan. Laiva Englantiin lähtisi vasta seuraavana aamuna.

Asemalla oli aikamoinen melske. Ylimpänä kaikuivat tutut perkeleet, haistatukset, veet ja muut kansalliset perusilmaisut . Poliisit hätistelivät juopuneita maanmiehiämme ulos.

Havahduin terävään kysymykseen: ”är ni också finnar?”. Konstaapelit seisoivat tuimailmeisinä edessämme. Vereni kuohahti. Vastasin ”ja visst är vi. Vad är problemet?”. Minut siis tunnistettiin suomalaiseksi – siis häiriöjuopoksi. Oletettavasti kielitaito pelasti meidät, ehkä myös rinkat, jotka makasivat jaloissamme. Emmekä olleet humalassakaan. Konstaapelit lähtivät, mutta minua oli taas loukattu. Kansallisuus ja sen huono imago määritteli minut ihmisenä.


Vantaa tammikuu 2023

Relaan ja funtsailen.
Kun oma olo alkaa tuntua liian rasistiselta, kannattaa lueskella uudestaan ja uudestaan kahta kirjaa:
Toinen on Susanna Alakosken Sikalat, toinen Antti Tuurin Tangopojat. Suosittelen kaikille.


Otto Favén
En finne igen