Tutustuin alkusyksystä yllä mainittuun kulkuvälineeseen suorastaan fyysisesti. Olin tulossa Martinlaakson ostarilta ulkoportaita alas. Molemmissa käsissäni oli painavat kassit. Muutama porras ennen tasannetta menetin tasapainoni. Onneksi en mennyt ihan nurin, vaan selvisin täpärästi neljällä, viidellä tanssiaskeleella ja pienin kolhuin. Jos olisin lentänyt rähmälleni, jälki olisi ollut todella rumaa.
Olin kompastunut keskelle portaita jätettyyn sähköpotkulautaan.
Kirosin ääneen. Kuinka kukaan voi olla niin välinpitämätön, että jättää kulkuvälineensä keskelle vilkasta kulkuväylää?
Siirsin potkulaudan sivummalle, ja lähdin ontumaan kotiinpäin. Vajaan kilometrin matkalla sain todeta, että lautoja oli enemmänkin tiellä:
yksi sellainen oli jätetty ajotien varteen, ja niin, että ohjaustanko sojotti tiellä. Eikä tämäkään vielä riittänyt:
Kevyen liikenteenteen alamäessä oli samanlainen vempele keskellä tietä.
Käsittämätöntä .
Eikö tätä tolkuttomuutta saada järjestykseen? Meitä jalankulkijoita on paljon. On kaikenikäisiä ja kaikenkuntoisia. On myös näkövammaisia, sokeita ja muitakin vammaisryhmiä, joille esteetön ja turvallinen kävelymahdollisuus on erityisen tärkeää.
Kenellä on vastuu holtittomasta potkulautailemisesta?
Tietysti ja ensisijaisesti vempeleen jättäjällä, mutta myös sen vuokraajalla. Välinpitämätön sähkölautailija pitää asettaa vuokrauskieltoon.
Kun autoliikenteessä ylinopeudesta, väärin parkkeeraamisesta ja muistakin rikkomuksista sakotetaan, niin miksi tällainen meno sallitaan? Kyllä holtittoman potkulautailijankin pystyy jäljittämään käytetyn vuokraussovelluksen kautta.
Ihan varmasti kaikkia vastuuttomia lautailijoita ei tavoiteta, mutta yksikin prosentti riittää. Kunnon sakoilla ja vuokrausboikotilla olisi vaikutuksensa. Tietohan kulkee nopeasti.
Otto Favén
Ps.
Eläköön Pariisi! Siellä on asiaan tartuttu määrätietoisesti.