Parhaillaan linjataan lukiokoulutuksen valtakunnallisia tavoitteita ja lukion tuntijakoa. Uudistuksesta tulee aivan varmasti intohimoinen vääntö. Jo asiaa linjannut työryhmä oli erimielinen.
Myös Helsingin kaupunginhallitus palautti äänestyksen jälkeen lukiolausunnon uudelleen valmisteltavaksi vaihtoehto C:n pohjalta. Alkuperäinen oli työryhmän A-mallin kannalla. Tämä jättäisi lukiolaisten omaan valintaan kaikki oppiaineet, joita ei ole lukiolaissa erikseen mainittu.
*****
Työryhmän A- ja B-mallin mukaan lukiolainen saattaisi jättää opinto- ohjelmastaan kokonaan pois biologian, kemian, fysiikan, maantieteen, historian, yhteiskuntaopin, psykologian, musiikin tai kuvataiteen. Lukion voisi käydä opiskelematta esimerkiksi historiaa, yhteiskuntaoppia tai taideaineita.
Kääntöpuolella laajalle valinnaisuudelle on uhka yleissivistyksen rapautumisesta. Suomi pärjää laajan yleissivistyksen ansiosta. Yltiöpäisen vapauden rajoittaminen ei ole epäluottamus nuorille. Ei voi vaatia nuorilta, että he lukion aloittaessaan voivat nähdä vuosien päähän.
Valinnat saattavat sulkea tien jatko-opintoihin. Työryhmän esitykset heijastelevat lyhytnäköistä tehokkuusajattelua. Nuoret halutaan kouluttaa kapeilla putkitutkinnoilla työelämään.
*****
Tosi käsittämätöntä tässä kuviossa on uskonnon erityisasema. Uskonnonopetus tulisi korvata kaikille yhteisellä elämänkatsomustietoa vastaavalla aineella.
Tällä tuhat luvulla ei ole enää mitään perusteita nykymuotoiselle uskonnonopetukselle. Sen sijaan yleissivistävää tietoa uskonnoista voidaan jakaa elämänkatsomustiedon tunneilla.
Lukion uudistuksessa pitää ottaa vahvasti huomioon myös eriarvoistumisen ehkäiseminen ja tasa-arvon edistäminen. Pisa-tutkimukset kertovat, että edelleen vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa vahvasti nuorten jatko- opintojen valintaan. Edelleenkin on tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten koulutusaloja. Tämä taas edelleen näkyy työelämässä. Lukio-opetuksella tätä epäsuhtaa pitää muuttaa.