Onko poliisissa rakenteellista ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvaa syrjintää ja jopa rasistisia asenteita, kun ihmiskauppaepäilyjä jää tutkimatta.
Helsingin Sanomien (25.4.) julkaisema juttu ihmiskaupan esitutkinnasta on järkyttävää luettavaa. Olen vuosien varrella ihmetellyt uutisia ihmiskaupasta kirjoittaessani tapausten vähäistä määrää.
Ihmiskauppa on ollut rikoslaissa jo yli viisitoista vuotta, mutta tapauksia on edelleenkin todettu vähän. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ihmiskauppatapausten vähäistä määrää on selvitetty kymmenkunta vuotta sitten.
Muutosta ei näytä tulleen sen jälkeenkään HS:n selvitysten mukaan. Todellisuus on virallisia lukuja karumpi, ja ihmiskauppaa jää tutkimatta.
Ihmiskauppaan suhtaudutaan poliisissa vähätellen. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen lupaama selvitys on enemmän kuin tarpeellinen.
Kummallista, ettei edes kaikkia uhreja ole kuultu
Syitä ihmiskauppaepäilysten vähättelyyn, tutkimatta jättämiseen tai tutkinnan seisottamiseen näyttää olevan monia. Näyttää siltä, että poliisissa esitutkintaa väistellään hankalina tapauksina.
Myös ennakkoluulot paistavat läpi. Lähtökohtaisesti suhtaudutaan varauksellisesti, kun kyse on ulkomaalaistaustaisten ihmisten tekemistä rikosilmoituksista. Sen sijaan, että tutkittaisiin rikosta, aletaankin kysyä maassa oleskelun perään.
Väistämättä joutuu kysymään: Onko poliisissa rakenteellista ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvaa syrjintää ja jopa rasistisia asenteita? Oletetaanko lähtökohtaisesti, että kyse ei ole rikoksesta vaan jostain muusta?
Suomalaisen oikeusjärjestelmän näkökulmasta on erityisen kummallista, että jopa uhreja on jätetty kuulematta. Eikö tällöin syyllistystä jo virkavirheeseen?
Uhrit ovat kokeneet tulevansa itse epäillyiksi
Rikosuhrien kuulemisessa näyttää olevan samanlaisia piirteitä, joita on vuosien varrella liittynyt raiskausten käsittelyyn. Uhri saadaan tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää.
Kokemiensa nöyryytysten lisäksi poliisin nöyryyttävänä koettu käytös vaikeuttaa uhrin elämää entisestään. Monilla saattaa olla oikeuslaitoksen uskottavuudestaan kotimaastaan kalseita kokemuksia.
Suomalaista oikeusjärjestelmää on pidetty pääsääntöisesti oikeudenmukaisena. Ihmiskaupan tutkitaan nyt kohdistuvat epäilyt heikosta tekemisestä rapauttavat poliisin uskottavuutta.
Olisi syytä selvittää, että kohdistuuko muuhunkin rikostutkintaan vastaavaa vähättelyä.
Tutkintoja suljetaan kevyin perustein
Ongelma näyttää olevan myös se, että ihmiskaupan tunnistaminen poliisissa on puutteellista. Näin arvioi apulaisoikeusasiamies Mikko Puumalainen (HS 26.4.).
HS:n avaamat useat tapaukset vahvistavat tätä mielikuvaa. Tutkinnat halutaan pois käsistä, ja tutkinta suljetaan, kun löytyy jokin mahdollisuus.
Rajankäyntiä näyttää olevan myös siinä, milloin työntekijän riisto tulkitaan ihmiskaupaksi tai vain työnantajan ja työntekijän väliseksi kiistaksi.
Ammattiliitoilla voisi olla nykyistä suurempi rooli ihmiskaupan torjunnassa. Tosin ammattiliitoille rajat tulevat siinä vastaan, että kiskontaa ja palkatonta työtä teettävien yritysten liepeillä tuskin edes on ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä.