Oppimiserot ovat revähtäneet Helsingissä. Samaan aikaan uhkasi koulujen resurssien leikkaaminen.
Oppimiseroja määrittävät vahvasti lapsen ja nuoren kotitausta. Taannoin julkaistu selvitys ei kata vielä edes koronan aikaa.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että koronan tuomat poikkeusolot ovat kasvattaneet eroja lisää Helsingissä, kuten koko maassa. Koulumenestys on ollut tavanomaista enemmän kiinni vanhempien tuesta, lasten omista kyvyistä ja oppimishaluista.
Kaikilla vanhemmilla ei ole osaamista, jaksamista tai mahdollisuuksia tukea lastensa koulunkäyntiä. Huonot arvosanat tukkivat jatkokoulutusteitä.
Peruskoulu ei ole taannutkaan tasavertaista oppimista
Yksi Koulutuksellinen tasa-arvo –selvityksen tekijöistä, kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius pitää erityisen huolestuttavana sitä, että sekä oppilaiden että koulujen väliset osaamiserot ovat kasvaneet.
Oppiserot heijastuvat myös kaverisuhteisiin ja yleiseen elämänhallintaan ja elämysten rikkauteen. Elämä rajoittuu pieniin ympyröihin, jopa omaan kaupunginosaan.
Asioiden hallinta luo myös vapautta. Nuorten sosiaalinen nousu on ollut muutoinkin hitaampaa kuin takavuosina, kun mahdollisuuksia nousuun oli aivan toisessa määrin kuin nykyisin.
Ylisukupolvisesta köyhyydestä ja syrjäytymisetä on puhuttu, mutta ei tarpeeksi. Koulutustausalla on valtava merkitys tämän kierteen katkaisemisessa.
Työttömyys on todellisempi riski heikolla koulupohjalla. Toisen asteen koulutuksen vahvistaminen poistaa osan tästä riskistä.
Akateemisten lapset menevät muita useammin yliopistoon
Ei-akateemisessa koulutusputkessa ei ole mitään hävettävää. Ei ole kuitenkaan oikein, jos nuoret tulevat syrjäytetyiksi akateemista opinnoista sosioekonomisesta taustaan johtuen.
Suomessa onkin vielä jäljellä säätyläisyhteiskunnan jäämää. Luokkayhteiskunnan rajat näyttävätkin vahvistuvan, jos varhaiskasvatuksesta, koulusta ja harrastuksista ei tule tarpeeksi tukea.
Tuhannen oppilaan helsinkiläisen koulun luokanopettajat Riikka Alakoski, Ann-Riikka Kiesi ja Jonna Lehtinen kuvasivat Hesarin mielipidekirjoituksessaan (12.4.) koulunsa huutavaa resurssipulaa.
”Vaikka luokissa opiskelee useita tehostetun ja erityisen tuen oppilaita, ryhmäkokoja suurennetaan entisestään ja jakotunteja leikataan nykyisestä puoleen. Oppilaat saavat siis entistä vähemmän yksilöllistä tukea. Resurssiopettajia ei ole koulussamme ensi lukuvuonna lainkaan.”
Koulujen hätään yritettiin vastata leikkaamalla
Tämä lainaus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa koulujen hädästä. Se kuvaa juuri niitä asioita, jotka toteutumatta jäädessään tai toisaalta toteutuessaan aiheuttavat oppimisen ongelmia.
Oppimisvajeesta kärsivät kaikkein eniten tukea tarvitsevat lapset ja nuoret. Alun perin viime joulukuussa vihreät, sosiaalidemokraatit ja RKP olivat valmiita pistämään koulujen määrärahat miljoonaleikkuriin osan pormestari Jan Vapaavuoren (kok.) esitystä.
Esitys koulujen määrärahojen leikkaamisesta oli kaiken kaikkiaan käsittämätön. Onneksi lautakunta esittää peruskoulun leikkausten perumista, sillä lähes puolet perusopetuksen oppilaista tarvitsee aikaisempaa enemmän tukea.
Kirjoittaja on Helsingin varavaltuutettu ja ehdokkaana kuntavaaleissa.