Tämä kirjoitus on vastine Länsi-Suomessa 5.2.2022 julkaistuun kolumniin ”Me haluaan olla n-sanoja” https://ls24.fi/artikkelit/me-halutaan-olla-n-sanoja (teksti vain tilaajille). Länsi-Suomen mielipidepalstalla 7.2. on julkaistu muokattu versio. Tämä versio on alkuperäinen.
Tapio Niemi mietti Länsi-Suomen kolumnissaan Runebergin päivänä 5.2.2022, että mahtaako n-sana olla lailla kielletty, kun sitä ei missään saa enää käyttää. Vastaamme mielellämme, vaikka asia olisi googlaamallakin selvinnyt: sanaa ei ole kriminalisoitu, mutta sitä ei silti ole yleisesti hyväksyttyä käyttää.
Niemi mainitsee kolumnissaan, että isänsä oli humanisti ja opetti, ettei ihonväri määritä ihmisen älykkyyttä. Isä käytti kuitenkin n-sanaa. Tämä kaikki tapahtui 1960-luvulla. Tästä on siis 60 vuotta aikaa! Kirjoittajalta on siis jäänyt jotain hyvin oleellista huomaamatta: 60 vuotta on maailman, yhteiskunnan ja Suomen kehityksessä pitkä aika. Tänä aikana arvot, asenteet, teknologia jne. on muuttunut valtavasti. Niin on myös kieli ja sen ilmaisu yhteiskunnan moninaistuessa. Siinä, missä 60-luvulla Suomi oli sangen valkoinen, se ei ole sitä enää. Luonnollista kehitystä on myös se, että emme käytä sellaista kieltä, mikä loukkaa jotain kansanosaa. Tämä on peruskohteliasta käytöstä. Eikö pitäisi olla selvää, että otamme käyttämissämme sanoissa huomioon myös muut kuin itsemme, etenkin julkisessa keskustelussa? Tarkoitusperät eivät pyhitä keinoja, sillä sanojen käyttöön liittyy myös vastuu ja valta.
Kirjoittaja jättää niin ikään huomiotta yhteiskunnan valtarakenteet. Ei-valkoiset eli rodullistetut ihmiset ovat edelleen vähemmistö Suomi-nimisessä yhteiskunnassa, ja vaikka meillä ei rotusortoa siinä määrin ole tapahtunut kuin esim. Amerikan Yhdysvalloissa, emme suinkaan ole koskaan olleet siitä vapaita. Meillä valkoisilla on suhteessa enemmän valtaa niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisesti: olemme siis etuoikeutettuja suhteessa vähemmistöihin. Meidän tehtävänämme etuoikeutetussa asemassa on antaa tilaa, tukea ja mahdollistaa että kaikilla kansalaisilla on turvallinen tunne elää osana yhteistä yhteiskuntaa. Yhtenä osana kaikille turvallista yhteiskuntaa on puhua kunnioittavasti kaikkia ihmisiä kohtaan. Ei voi olla niin, että yhden henkilön epämukavuuden tunne tarkastella käyttämäänsä kieltä menee yli toisen ihmisarvon.
Myös Niemen mainitsemat leikit, laulut, viihde, kulttuuri ja muut ”skandaalit” eivät ole itseasiassa mitään skandaaleja: niiden muutos on osa yhteiskunnallista vastuuta. Toisin sanoen on vastuullista toimintaa, että muutamme sellaisia asioita, mitkä uuden tiedon mukaan on havaittu olevan syrjiviä. N-sana on ollut yksiselitteisesti rasistinen sana jo useamman vuosikymmenen. Se ei muutu neutraaliksi vaikka kuusikymppiset valkoiset miehet sitä eivät sanan rasistisuutta henkilökohtaisesti ymmärtäisikään. Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -ajattelu on valitettavasti vanhentunutta idealismia. Jo pitkään on yhteiskuntatutkimuksellisesti ollut itsestään selvää, että lähtökohtamme luovat eriarvoisuutta. Yksi eriarvoisuuden mekanismeista on ihonväri ja etnisyys.
Länsi-Suomen toimitukselle vielä kysymys: missä on median vastuu painetuista keskustelunaiheista? Aiheelle löytyy varmasti oma fooruminsa, missä keskustelua voi käydä – olkoon se vaikka kahvipöydässä tuttavien kesken, maailman muutoksia ihmetellen. Lehden tilaajina emme pidä tällaista linjaa mitenkään hyväksyttävänä. Rauma on monikulttuurinen kaupunki, ja se olisi hyvä julkaisupolitiikassa huomioida, ettei kukaan joudu aamupalapöydässään lukemaan ihmisoikeuksiensa kyseenalaistamista. Kaikesta saa puhua, mutta kaikkea ei tarvitse painaa sanomalehden sivuille.
Vastine on tuotettu yhteistyössä Annariina Kiponojan (sosiologi, pedagogi (YTM)) kanssa.