Tänään 30.4. on vappuaaton lisäksi kansainvälinen jazz-päivä. Päivä on tällaiselle jazzin ystävälle hieno tapa pohtia omaa jazz-käsitystä.
Oma suhteeni jazziin on hyvin läheinen ja lämmin. Jazzin saloihin tutustuminen alkoi lukioikäisenä, kun musiikki universumina alkoi kiinnostaa. Muistan, kun ensimmäisen autoni ostin, niin (be)popitin autossani Art Blakeyta, Miles Davisia ja muita aikakauden suuruuksia. Sen jälkeen ei ole paluuta jazzin kiehtovasta maailmasta ollut, vaan siihen maailmaan on jääty.
Jazz on samaan aikaan vallankumouksellista, elämän isoja sekä pieniä kysymyksiä ja suuria tunteita käsittelevää musiikkia. Jazz on vuoropuhelua musiikin ja ihmisen välillä. Jazz on keväinen tuulenvire sekä viilentävä jäätelö kuumana kesäpäivänä. Jazz on iloa, surua, masennusta ja rakkautta. Jazz kertoo jotain olennaista ihmisyydestä ja toisaalta ei juuri mitään.
Oma maku jazzin suhteen on monipuolinen, mutta suosikkityyli löytyy osastolta bepop sekä fuusio. Myös avantgarde-jazz on kuulunut aina osana omaa jazz-universumiani.
Jos et ole vielä kuunnellut jazzia, niin tänään kannattaa aloittaa ja juhlia!
Tästä muutama oma suosikki vuosien varrelta:
Miles Davis – So what
David Brubeck – Take five
Kenny Burrell – Midnight blue
Art Ensemble of Chicago – Funk AECO
Duke Ellington, Charles Mingus, Max Roach – Fleurette Africaine