Näin itsenäisyyspäivänä on hyvä puhua maanpuolustuksesta ja sen merkityksellisyydestä tai merkityksettömyydestä. Mikäs sen parempi aihe linnanjuhlia seuratessa ja kisaeväitä syödessä!
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) julkaisi kyselyn, mistä kävi ilmi, että alle 25-vuotiaiden maanpuolustustahto on romahtanut niukasti alle 49 prosenttiin viime vuoden 66 prosentista. Tämä puolestaan poiki tietenkin eduskunnassa kansakunnan kerman keskuudessa puheita milloin maanpuolustuksen laajentamisesta koskemaan naisia, milloin puhetta kutsuntojen ulottamisesta koko ikäluokalle tai varuskuntien lakkauttamisesta. Pyssyt olivat tanassa, kun eduskunta pääsi asiasta jauhamaan.
Kovin tuntuu kansanedustajat olevan huolissaan maanpuolustuksen heikkenemisestä. Sen sijaan, että ollaan huolissaan siitä, kuinka saadaan iskettyä mahdollisimman paljon jengiä kurkkusalaatteihin, pitäisi nähdä syitä siihen, miksi nuoria yhä vähemmän kiinnostaa Suomi-nimisen alueen puolustaminen. Tähän minulla on Suomen istuvalle hallitukselle vinkki: katsokaa joskus peiliin. En ole varsinaisesti yllättynyt siitä, miksi maanpuolustustahto on vuoden aikana laskenut huomattavasti. Nyt näkyy Suomen hallituksen leikkausjälki: ammattiopistojen leikkaus, yliopistojen leikkaus, puhumattakaan opiskelijoiden ja työttömien etuuksiin kajoamisesta. Nämä kaikki vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen. Nämä kaikki leikkaukset vievät nuorilta maton alta. Hallitus on tarjonnut nuorille pettymyksiä pettymysten perään. Miksi pitäisi puolustaa sellaista maata, missä ei ole mitään puolustettavaa? Nuoret haluavat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen, eivät pettymyksiä ja epävarmuutta tulevaisuuteen.
Aina voi kysyä, että haluaako sitä tarjota nuorille pyssyjä ja pettymyksiä vai kenties ennemmin toivoa sekä uskoa? Itse kallistun jälkimmäisen puolelle. Silloin ei kannata lähteä pyssyjen kanssa vastaan, vaan luoda olosuhteet sellaisiksi, että on tulevaisuudessakin jotain puolustettavaa.