Ihmiset ovat tutkimuksen* mukaan eniten huolissaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Se koskettaa myös vanhuksia. Vanhuksen elinikäiset säästöt ja omaisuus hupenevat nopeasti, jos pankki ottaa asunnon haltuun ja siitä maksetaan käänteisenä lainana yksityisen firman veloittamat hoivakulut, kotiapu tai ympärivuorokautinen hoito. Kaikki hinnoitellaan erikseen, viedäänkö roskapussi – se maksaa – vai jätetäänkö se haisemaan.
Näistä asioista on kiusallista puhua, siksi niistä vaietaan. Kukaan ei uskalla oikein sanoa suoraan, mutta kyllä se vaikuttaa lähes ryöstöltä, jos ikänsä veronsa maksaneet vanhukset jätetään kotiin heitteille, kun palvelukoteja ei ole tarpeeksi ja yksityiset toimijat tarttuvat tilaisuuteen. Joskus käy vielä huonommin, kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai vuoroja jää välistä.
Moni puolueiden aluevaaliehdokas, joka kannattaa kotiavun lisäämistä ei ehkä ajattele, mitä se tarkoittaa. Vanhukset jätetään lähes ilman apua, kun alhaisella palkalla työvoimaa ei saada tarpeeksi. Tietävätkö ehdokkaat ja äänestäjät, että kahden vuoden välein kunnat eli tulevat alueet kilpailuttavat vanhusten kotiapupalvelut. Säästöjä saadakseen firmat säästävät esimerkiksi vanhusten vaippojen vaihdossa, ne vaihdetaan vain pari kertaa päivässä. Kyse ei ole vaippojen hinnoista, vaan työ maksaa aikaa ja sitä koitetaan säästää. Siksi kotiavustajat ovat vain hetken vanhuksen luona.
Kysymys ei voi olla edes rahasta. Se ei voi olla edullisempaa käydä vanhuksen luona jopa neljä kertaa päivässä ja tulevaisuudessa myös öisin. Miksi näin toimitaan? Kun vapaana olisi tyhjiä kiinteistöjä ja tyhjiksi jääviä terveyskeskuksia, jotka voidaan remontoida palvelukeskuksiksi. Jokainen vanhus saisi oman huoneen, ehkä pienen kylpyhuoneen ja mahdollisesti pienen keittiön. Siellä olisi yhteisiä tiloja ja aina vähintään yksi hoitaja paikalla. Helposti voisi järjestää jumppa- ja lauluhetkiä ja ulkoilua, tähän voisi pyytää vapaaehtoisia ja järjestöjä mukaan toimintaan.
Annetaan esimerkiksi kotimaiselle rakennusyhtiölle tilaus suunnitella moduuleja vanhuksille, parakin osia, joissa on huone, suihku, wc ja pikku keittiö. Näitä moduuleja voisi siirtää alueille, missä on tarvetta ja sitten taas uusille alueille tarpeen mukaan, esimerkiksi terveyskeskusten läheisyyteen. Monet vanhukset haluavat palvelukotiin, jos paikkoja vain olisi, koska he tuntevat itsensä turvattomiksi ja yksinäisiksi.
Äänestäjät kuvittelevat, että vanhustenhoito on nyt kunnossa, kun asiasta ei puhuta. Ei tilanne ole muuttunut miksikään.
Nyt vanhustenhoito on sote- uudistuksessa lopultakin hoidettava kuntoon – julkisin varoin!
Ulla Länsiharju
aluevaaliehdokas numero 283
Vasemmistoliitto
*Yle.fi/uutiset 1.1.2022, Taloustutkimuksen teettämä kysely